Seinäjoen seudulla tarvitaan sijaiskoteja erityisesti kissoille

ssey

Kuva: Jouko Torssonen. Kuvassa on yhdistyksen kotia etsivä Lissu-kissa.

Seinäjoen seudun eläinsuojeluyhdistys Ssesy ry:lle tulevien kodittomien eläinten määrä on moninkertaistunut, kun eläinsuojeluyhdistyksen toiminta on tullut tutuksi yhä laajemmalle yleisölle. Yhdistykselle tulee yhteydenottoja esimerkiksi löytökissoista lähes päivittäin. Sen myötä uusien sijaiskotien tarve kasvaa jatkuvasti.

Ssesy vastaanottaa vuosittain satoja löytöeläimiä. Niistä valtaosa on kissoja, mutta yhdistykselle tulee aika-ajoin myös koiria ja kaneja. Löytöeläimille etsitään yhdistyksen kautta uudet kodit. Ennen luovutusta uuteen kotiin yhdistys hoidattaa eläimet kuntoon eläinlääkärissä. Esimerkiksi kissat madotetaan, sirutetaan, rokotetaan ja leikataan. Viime vuonna yhdistyksen kautta lähti uusiin koteihin 179 eläintä. Niistä kissoja oli 158, koiria 18 ja kaneja 3.

Koska Ssesyllä ei ole löytöeläimille erillisiä tiloja, sijoitetaan heitteillä olevat eläimet yhdistyksen sijaiskoteihin. Sijaiskodit ovat tavallisia koteja, joissa eläimet elävät perheenjäseninä siihen asti, kunnes oma koti löytyy. Ssesy korvaa sijaiskodeille hoidossa olevien eläinten ruoka-, hiekka-, eläinlääkäri- ja muut kulut. Tällä hetkellä yhdistyksellä on vajaat 40 sijaiskotia, ja kotia etsiviä eläimiä niissä on noin 60.

Sijaiskodeissa asuvien eläinten hoitoon tarvitaan myös ruokalahjoituksia sekä rahallista tukea esimerkiksi eläinlääkärikuluihin.

Jos olet kiinnostunut sijaiskotitoiminnasta tai muusta vapaaehtoistyöstä kodittomien eläinten hyväksi, ota yhteyttä Ssesyn hallitukseen osoitteeseen tassulliset@gmail.com. Lisätietoa toiminnasta löytyy osoitteesta ssesy.fi.

Väitös: Koirien nukutuksessa vastavaikuttaja MK-467 lievittää rauhoitusaine deksmedetomidiinin varhaisia vaikutuksia koirien sydämen ja verenkiertoelimistön toimintaan

f5ebca3a-197c-40b7-a6b6-c21106052084-main_image

Kuva: Flavia Restitutti

Eläinlääkäri Flavia Restituttin väitöstutkimus selvittää koirilla kahden eläinten nukutuksessa käytettävän lääkeaineen, deksmedetomidiinin ja MK-467:n, yhteisvaikutuksia. Deksmedetomidiinia käytetään yleisesti pieneläimillä, koska se on tehokas rauhoite. Sillä on kuitenkin jotain sivuvaikutuksia kuten sydämen sykkeen aleneminen ja muutoksia verenpaineessa. Restituttin tutkimusten tavoitteena oli ehkäistä deksmedetomidiinin sivuvaikutuksia. Restituttin tutkimuksessa selvisi, että MK-467 lievittää tai estää rahoitusaine deksmedetomidiinin vaikutuksia sydämeen ja verisuonielimistöön heikentämättä kuitenkaan merkittävästi sen tehoa rahoitusaineena.

Restituttin tutkimuksen mukaan MK-467 esti myös joitain deksmedetomidiinin metabolisia vaikutuksia. ”Eläinlääkärin potilastyössä tämä tarkoittaa, että deksmedetomidiinin verenkiertoon kohdistuvia sivuvaikutuksia voidaan vähentää ja silti säilyttää sen toivottu vaikutus eli koiran rauhoittuminen” Restitutti selittää.

Restitutti arvioi rauhoitusvaikutusta subjektiivisella asteikolla ja aivojen aktiivisuutta aivosähkökäyrästä lasketulla bispektraali-indeksillä (BIS). Verenkiertoelimistön toimintaa hän seurasi mittaamalla sydämen minuuttitilavuutta, valtimo- ja keskuslaskimopainetta sekä verenkierron vastusta. Lisäksi hän arvioi muutamien vatsaontelon elinten verenkiertoa käyttämällä reaaliaikaista, varjoaineen avulla tehtävää ultraäänitutkimusta.

Restitutti etsi MK-467:n optimiannosta, kun se annettiin samanaikaisesti deksmedetomidiinin kanssa suonensisäisesti. Hän vertasi kolmea MK-467:n annosta hoitoon, jossa koira sai pelkkää deksmedetomidiinia . Hän havaitsi, että koirat olivat merkitsevästi kevyemmin rauhoittuneita ja niiden aivojen aktiivisuus oli suurempaa kahden korkeimman MK-467-annoksen jälkeen kuin niiden saatua pelkkää deksmedetomidiinia. Havaitut erot rauhoituksen syvyydessä olivat kuitenkin niin vähäisiä, että niillä ei ole kliinistä merkitystä . Alhaisin tutkittu MK-467-annos ei täysin estänyt deksmedetomidiinin varhaisia vaikutuksia verenkierron toimintaan, kun taas korkein annos alensi verenpainetta. Keskimmäinen tutkituista annoksista piti sydämen ja verenkiertoelimistön toiminnan vakaimpana. MK-467 lievitti deksmedetomidiinin aiheuttamia muutoksia vatsaontelon elinten verenkierrossa, mikä havaittiin ultraäänitutkimuksessa. Veren sokeripitoisuus nousi deksmedetomidiinin antamisen jälkeen, minkä MK-467 esti. Vastaavasti Restitutti havaitsi myös, että plasman insuliinipitoisuus väheni deksmedetomidiinin antamisen jälkeen, mutta ei silloin, kun se annettiin yhdessä MK-467:n kanssa. Plasman vapaiden rasvahappojen pitoisuus väheni hetkellisesti yhdistelmän antamisen jälkeen, kun taas pelkän deksmedetomidiinin seurauksena tämä vaikutus oli pitkäkestoisempi. Deksmedetomidiini nosti plasman laktaattipitoisuutta, mutta yhdistelmä ei nostanut.

DVM Flavia Restitutti väittelee eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa Helsingin yliopiston Clinicum-rakennuksen Paatsama-salissa (Viikintie 49) perjantaina 11.12.2015 klo 12 aiheesta:

“Central, cardiovascular and metabolic effects of dexmedetomidine associated with the selective peripheral alpha2-adrenoceptor antagonist MK-467 in dogs”

Väitöskirja kuuluu eläinlääketieteellisen anestesiologian alaan.

Vastaväittäjänä toimii professori Sabine Kästner (Stiftung Tierärztliche Hochschule, Hannaover) ja kustoksena professori Outi Vainio.

Orion on kehittänyt Sileo® valmisteen koirien äänipelon lievittämiseen – myyntilupa EU:n alueella

2013041296329

Orion on kehittänyt reseptilääkkeen nimeltä Sileo® akuutista äänipelosta kärsiville koirille. Sileo® on ensimmäinen tähän käyttöaiheeseen kehitetty eläinlääke. Koirien ääniin liittyvät pelot ovat erittäin yleinen ongelma, ja arviolta joka toinen koira reagoi pelokkaasti tietyntyyppiseen ääneen. Sileo® valmisteen teho ja turvallisuus on testattu kliinisesti, ja se on saanut Euroopan lääkeviraston hyväksynnän EU:n alueella. Sileo® valmisteen teho perustuu tunnettuun ja perusteellisesti tutkittuun Orionin alkuperämolekyyliin, deksmedetomidiinihydrokloridiin.

Ääniä, joita koirat usein pelkäävät, ovat esimerkiksi ilotulitteet, ukkonen, laukaukset ja liikenteen melu. Pelottavan äänen kuullessaan koira ilmaisee ahdistusta ja pelkoa esimerkiksi läähättämällä, vapisemalla, yleisellä rauhattomuudella, hakemalla turvaa omistajastaan, piiloutumalla tai pyrkimällä ääntä pakoon. Äänipelko ei yleensä helpota ajan myötä. Se saattaa pikemminkin pahentua, ja koira voi alkaa pelätä arkisiakin ääniä, kuten vaikkapa autonovien kovaäänistä sulkemista tai imuriontia kotona.

Orion Eläinlääkkeet -yksikön kehitysjohtaja Mira Korpivaara kommentoi: “Idea deksmedetomidiinista lääkkeenä koirien äänipelkoon syntyi Orionilla aluksi pienen ryhmän piirissä, mutta kun todisteita sen tehosta tähän käyttöaiheeseen alkoi ilmetä yhä enemmän, käynnistimme kehitysprojektin. Matka myyntiluvan saaneeseen tuotteeseen on ollut äärimmäisen mielenkiintoinen, välillä haastavakin.”

Sileo®

Sileo® on maailmanlaajuisesti ainoa koirille hyväksytty lääkevalmiste äänipelon aiheuttaman äkillisen ahdistuksen ja pelon lievittämiseen. Se on Orionin kehittämä, ja sitä valmistetaan Orionin tehtaalla Turussa.

Sileo® valmisteen vaikuttava aine on tunnettu molekyyli deksmedetomidiinihydrokloridi, joka tällä erittäin matalalla annoksella ehkäisee tai lieventää äänistä johtuvan stressireaktion syntyä säilyttäen samalla koiran täysin toimintakykyisenä.

Sileo® on lääkemuodoltaan oromukosaalinen geeli, jota annostellaan koiran posken sisäpinnan limakalvolle. Valmistetta saa eläinlääkärin reseptillä, ja omistaja annostelee sitä koiralleen tarvittaessa.

SEY: Kodittomille eläimille tarvitaan kipeästi sijaiskoteja

sijaiskoti_fb

Kuva: Suvi Elo

Suomessa jää vuosittain kodittomaksi noin 20 000 kissaa ja joukko muita lemmikkieläimiä. Yleensä kodittomaksi jäänyt eläin tarvitsee turva- ja hoitopaikan välittömästi. Valtaosalla eläinsuojeluyhdistyksistä ei ole löytöeläintaloa, vaan kodittomalle eläimelle tarvitaan muu väliaikainen sijoituspaikka, jossa sitä hoidetaan, kunnes lopullinen koti löytyy. Suurin osa SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton 42 jäsenyhdistyksestä käyttääkin vapaaehtoisten koteja väliaikaisina sijoituspaikkoina – eli eläinten sijaiskoteina.

Sijaiskoti on eläimen väliaikainen koti, jossa se saa kuntoutua ja toipua koettelemuksistaan, tervehtyä ja opetella elämää perheenjäsenenä. Sijaiskodeista on tällä hetkellä useissa eläinsuojeluyhdistyksissä huutava pula.

– Moni tuntee löytöeläintalojen toiminnan, mutta sijaiskotitoiminta on tuntemattomampaa. Valtaosa kotia etsivistä eläimistä kuitenkin odottaa loppuelämän kotiaan juuri sijaiskodissa. Myös useilla jäsenyhdistyksillämme, joilla on löytöeläintalo, on eläimiä sijaiskodeissa, sanoo SEYn vs. toiminnanjohtaja Maria Lindqvist.

Monessa tapauksessa sijaiskoti on eläimelle paras paikka päästä uuden elämän alkuun. Sijaiskodissa eläin saa yksilöllistä huolenpitoa kodinomaisessa ympäristössä. Eläimen ominaisuudet pääsevät hyvin esille, jolloin juuri sopivan loppuelämän kodin löytäminen helpottuu. Moni arka eläin oppii sijaiskodissa luottamaan ihmiseen.

– Sijaiskotien vahvuutena on kyky ottaa huomioon eläimen yksilölliset tarpeet. Ihmisiin tottumattomia eläimiä voidaan vähitellen sopeuttaa perhe-elämään ja käytösongelmia voidaan helpottaa. Eläinyksilölle on aikaa, sanoo Lindqvist.

Sijaiskoteja tarvitaan jatkuvasti lisää SEYn jäsenyhdistyksissä. Lisäksi sijaiskodeissa olevat eläimet tarvitsevat rahallista tukea esimerkiksi eläinlääkäri- ja lääkekuluihin sekä muita lahjoituksia. SEY on aloittanut kampanjan uusien sijaiskotien löytämiseksi, sijaiskotitoiminnan tukemiseksi sekä toiminnan tunnetuksi tekemiseksi.

– Sijaiskodeille on löytöeläintaloja vaikeampaa löytää tukijoita ja ruoka- ja tarvikelahjoituksia. Pyrimme kampanjallamme löytämään uusia, hyviä sijaiskoteja sekä tukijoita ja lahjoituksia sijaiskotitoimintaa tekeville jäsenyhdistyksillemme.
 

Huomenna 3.12. käynnistyy SEYn valtakunnallinen sijaiskotikampanja. SEYn jäsenyhdistyksistä 18 on mukana kampanjassa, jolla etsitään sijaiskoteja ensisijaisesti kissoille ja koirille, mutta myös muille eläimille. Sijaiskoteja tarvitaan muun muassa pääkaupunkiseudulla, Pirkanmaalla, Satakunnassa, Seinäjoella, Oulussa, Kotkassa, Lappeenrannassa ja Joensuussa.

SEYn jäsenyhdistyksen sijaiskodiksi tai esimerkiksi ruokalahjoittajaksi voi ilmoittautua osoitteessa sey.fi/sijaiskoti

Osoitteesta sey.fi/sijaiskoti löytyvät myös juuri valmistuneet sijaiskotitoiminnan oppaat yhdistyksille ja sijaiskodeille sekä esite sijaiskotitoiminnasta.

Salossa järjestetään sijaiskotien rekrytointitapahtuma 19.12. Sijaiskotien rekrytointitapahtumia järjestetään ensi vuoden aikana eri puolilla Suomea.

Sijaiskotia etsiviä eläimiä voi auttaa lahjoituksella. Tekemällä lahjoitus tilille FI97 8000 1901 0617 63 (Danske Bank) / SEY ry ja käyttämällä viitettä 6088 lahjoitukset ohjautuvat suoraan kodittomien eläinten sijaiskotitoimintaan.

SEYllä on rahankeräyslupa, jonka tiedot löytyvät sivulta sey.fi/tue-toimintaa/kerayslupa-ja-tilinumerot

Suomen Eläinlääkäriliiton eläinten hyvinvointipalkinto eläinsuojelukeskus Onnentassulle Riihimäellä: ammattimaista toimintaa lemmikkien parhaaksi ja järkevää taloudenpitoa

2015-12-02 12_30_44-Eläinten Auttajat, Onnentassu Kotisivu

Onnentassu saa palkinnon hyvin järjestetyn, toimivasti verkostoituneen ja systemaattisesti hoidetun eläinsuojelutoiminnan sekä toimintaan tuloja tuovan eläinhoitolan ylläpitämisestä. Suomen Eläinlääkäriliiton kolmas eläinten hyvinvointipalkinto jaettiin valtakunnallisilla Eläinlääkäripäivillä Helsingissä 2. joulukuuta.

Suomen Eläinlääkäriliiton hyvinvointipalkinnon 2015 saaja on Eläinten auttajat ry:n ylläpitämää toimintaa. Yhdistyksen toiminta alkoi yli 20 vuotta sitten; nykyisissä Onnentassun tiloissa on toimittu vuodesta 2006. Vuonna 2014 Onnentassun eläinsuojelutyön asiakkaina oli 324 kissaa ja 186 koiraa sekä pieni määrä jyrsijöitä ja muita pikkulemmikkejä. Eläimet olivat omistajien pitovaikeuksien takia luovuttamia, löytöeläimiä sekä eläinsuojeluviranomaisten päätöksellä hoitoon toimitettuja. Lisäksi toiminnan osana on lemmikinomistajia palveleva eläinhoitola, joka tarjoaa hyvät olot sisällä ja ulkona hoitoon jääville lemmikeille sekä tuottaa muun varainhankinnan ohella tuloja eläinsuojelutyöhön. Eläimistä valtaosa palasi omaan kotiin tai sai uuden, tarkkaan harkitun kodin.

Kunnilla on eläinsuojelulain mukaan velvollisuus huolehtia irrallaan tavattujen kissojen ja koirien sekä muiden pienikokoisten seura- ja harraste-eläinten tilapäisen hoidon järjestämisestä. Riihimäen Onnentassu tuottaa palvelun 12 kunnalle: Riihimäki, Loppi, Kerava, Järvenpää, Mäntsälä, Pukkila, Nurmijärvi, Tuusula, Pornainen, Hausjärvi ja Askola.

Suomen Eläinlääkäriliitto kiinnitti erityisesti huomiota ammattimaisella otteella ja linjakkaasti johdettuun toimintaan, jonka keskiössä on eläinten hyvinvointi ja auttaminen. Liitto arvostaa Onnentassun hyvää, joustavaa ja luotettavaksi todettua yhteistyötä eläinsuojeluviranomaisten kanssa, muun muassa eläinsuojelullisista syistä tuotavien eläinten ja löytöeläinten jättäminen hoitoon on järjestetty viranomaisille erinomaisesti myös yöaikaan. Toiminnan järjestelmällisyydestä voi ottaa mallia.

”Onnentassu on ollut korvaamaton yhteistyökumppani valvoville virkaeläinlääkäreille, kun eläimille on tarve järjestää kiireellisesti pysyvää tai väliaikaista hoitoa. Onnentassun toiminta eläinten yksilöllisen hoidontarpeen määrittelyssä, eläimen uudelleensijoitusmahdollisuuksien arvioinnissa ja tarvittaessa myös eläimen kärsimyksen päättämisessä on ollut eläimen etua kunnioittavaa”, sanoo Eläinlääkäriliiton eläinsuojeluvaliokunnan puheenjohtaja Maria Wahlfors. Käytettävissä olevat resurssit on suunnattu järkevästi. Onnentassu tekee paljon yhteistyötä myös hoitavien eläinlääkärien kanssa. Yksityisellä eläinlääkärillä on Onnentassussa hoitohuone eläinsuojelun eläimille ja rakennuksessa sijaitsee myös Riihimäen kaupungineläinlääkärin vastaanotto.

Toimintaan kuuluu myös yleisövalistus, neuvonta ja erilaiset kampanjat sekä puuttuminen eläinten huonoon kohteluun tekemällä ilmoituksia viranomaisille. Vapaaehtoisia otetaan toimintaan mukaan hyvin mietityllä tavalla ja palkattua henkilökuntaa on neljä, siis riittävästi toiminnan ylläpitämiseen. Eläinsuojelukeskuksen tilat ja koko rakennus, ilmastointi ja lämmitys sekä ulkoilutarhat on varta vasten suunniteltu ja rakennettu tällaisen käyttöön. Kissoille ja koirille on juuri niille sopivat tilat. Rakennushankkeeseen saatiin EU:n Leader-tukea. Toimintaa johdetaan yrityksen tapaan, menot eivät voi ylittää tuloja. Toiminta on vastuullista: kotia etsiviä lemmikkejä ei luovuteta hetken mielijohteessa niitä haluaville, vaan ihmisten tietotaito, kyky ja halu sitoutua eläimen hoitoon pyritään selvittämään.

Palkinnon saajia ehdottivat Suomen Eläinlääkäriliton jäsenet ja liiton eläinsuojeluvaliokunta valmisteli ehdotuksen liiton hallitukselle. Palkinnolla kannustetaan eläinten parissa työskenteleviä entistä parempaan eläinten hyvinvoinnista huolehtimiseen sekä palkitaan erinomaisella tavalla tässä onnistuneita tahoja. Palkintorahat 3 000 euroa lahjoittaa Suomen Messusäätiö. Edelliset palkinnot annettiin vuonna 2012 ja 2009.

www.onnentassu.fi
www.sell.fi

Vuoden 2015 palkitsemisen perusteet lyhyesti

Suomen Eläinlääkäriliiton eläinten hyvinvointipalkinnon saaja Eläinten auttaja ry/ Onnentassu on palkinnon ansainnut. Toiminta on:
– ammattimaista ja linjakasta tavoitteena eläinten auttaminen
– yhteistyökykyistä niin viranomaisten, hoitavien eläinlääkärien kuin eläinten omistajien ja tulevien omistajien kanssa
– eläinten hoidon tarve, uudelleensijoittamisen mahdollisuudet tai kärsimyksen päättäminen arvioidaan eläintä kunnioittavasti
– tilat, talous, valistus ja vapaaehtoisten auttajien opastaminen ovat hyvin hoidettuja
– järjestelmällistä ja kelpaa malliksi muille alan toimijoille

Väitös: Koirien luusto- ja hermostosairauksiin löytyi uusia tautigeenejä

e3eb5527-a56e-4923-9270-15c939b284b7-main_image

Kuva: Arto Rantanen

Koiraroduissa esiintyy erilaisia luuston kehitykseen ja hermoston toimintaan liittyviä perinnöllisiä sairauksia. FM Kaisa Kyöstilä selvittää väitöskirjatyössään yhden perinnöllisen luustosairauden sekä kahden hermostorappeumasairauden geneettistä taustaa koirissa. Kyöstilä tunnisti tutkimuksessaan kyseisiin sairauksiin liittyvät geenivirheet ja samalla paljastui uusia tautimekanismeja. Kyöstilän tutkimustulokset ovat mahdollistaneet koirien testaamisen näiden geenivirheiden suhteen, mikä auttaa sekä sairausdiagnostiikassa että jalostustyössä. Tutkimuksen löydöistä voi lisäksi olla hyötyä ihmislääketieteessä, sillä koirien sairauksiin yhdistetyt geenit saatavat liittyä myös ihmisten vastaaviin sairauksiin.

Nykyisten koirarotujen populaatiorakenteesta ja jalustushistoriasta johtuen erityisesti peittyvän periytymismallin omaavia sairauksia tavataan useissa roduissa. Kyöstilän väitöstutkimuksessa tutkittiin kolmea tällaista sairautta. Näiden sairauksien taustalta paljastui uusia geenivirheitä ja sairauksien syntyyn liittyviä mekanismeja.

Harmaissa norjanhirvikoirissa sekä karjalankarhukoirissa esiintyvän kasvuhäiriön geenivirhe tunnistettu

Kyöstilä selvitti tutkimuksessaan harmaissa norjanhirvikoirissa sekä karjalankarhukoirissa esiintyvän kondrodysplasian, eli rustonsisäisen luutumisen häiriön, perinnöllistä taustaa. Sairailta koirilta tunnistettiin mutaatio ITGA10-geenistä. ITGA10-geeni koodaa luiden kasvulevyissä toimivaa α10-intergriini proteiinia, joka muodostaa rustosolujen pinnalla kollageenejä sitovan α10β1-integriini reseptorin. Geenivirheen seurauksena sairailta koirilta puuttuu kyseinen integriini reseptori, mikä johtaa luuston kasvun häiriintymiseen ja lyhytkasvuisuuteen.

Pikkuaivojen rappeumaa aiheuttavat geenivirheet tunnistettu kahdella rodulla

Kyöstilä tunnisti lisäksi kahteen eri hermostorappeumasairauteen liittyvät geenivirheet. SEL1L-geenin virhe liitettiin suomenajokoirilla esiintyvään pentuiän pikkuaivorappeumaan ja ATG4D-geenin virhe lagotto romagnolo -rodussa tunnistettuun, uuden tyyppiseen hermostosairauteen, joka alkaa nuoruus- tai aikuisiällä. Molemmissa roduissa sairaiden koirien pääasiallinen oire on etenevä pikkuaivoataksia, joka ilmenee tahdonalaisten liikkeiden koordinaation häiriöinä, joskin lagotto romagnolo -rodussa solutason muutoksia nähdään pikkuaivojen lisäksi myös muualla hermostossa sekä muissa elimissä, kun taas suomenajokoirissa solukato on rajoittunut pikkuaivoihin. Sekä SEL1L– että ATG4D geenin toiminta liittyy solunsisäisiin ”siivous” –mekanismeihin, jotka ovat Kyöstilän tutkimuksen tulosten perusteella tärkeitä hermoston normaalille toiminalle. SEL1L-proteiinilla on rooli solulimakalvostoon kytkeytyneessä proteiinien laaduntarkkailussa ja hajotuksessa. ATG4D-proteiinin toiminta liittyy taas autofagosytoosiin, jonka välityksellä soluissa hajotetaan ja kierrätetään proteiinikasautumia sekä soluelimiä.

Kyöstilän väitöstutkimuksessa koirilta tunnistettuja sairausgeenejä ei ole aiemmin liitetty vastaaviin sairauksiin muissa lajeissa. ”Koska koirien perinnölliset sairaudet vastaavat usein sekä geneettiseltä taustaltaan että kliiniseltä kuvaltaan ihmisten vastaavia sairauksia, voidaankin koiragenetiikan tutkimuksesta saatavaa tietoa soveltaa eläinlääketieteen lisäksi myös ihmisten ja muiden lajien perinnöllisten sairauksien ymmärtämiseen” Kyöstilä summaa. Kyöstilän väitöstutkimus oli osa professori Hannes Lohen johtamaa laajempaa koirien geenitutkimus hanketta.

FM Kaisa Kyöstilä väittelee eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa Helsingin
yliopiston päärakennuksessa Auditorium XII (Käyntiosoite: Unioninkatu 34)
perjantaina 04.12.2015 kello 12 aiheesta:

“Identification of novel mutations and molecular pathways for canine neurodegeneration and chondrodysplasia”

Väitöskirja kuuluu eläinlääketieteellisen genetiikan alaan.

Vastaväittäjänä toimii professori James Mickelson (Minnesotan yliopisto,
Yhdysvallat) ja kustoksena professori Hannes Lohi.

Varhaiset kokemukset ja liikunta vaikuttavat koirien pelokkuuteen

1eb56b23-75d8-4887-9d5e-f66df313d3a5-main_image

Kuva: Paula Kukkonen.

Helsingin yliopistossa ja Folkälsanin tutkimuskeskuksessa toimivan professori Hannes Lohen johtama geenitutkimusryhmä on selvittänyt erilaisten ympäristötekijöiden merkitystä koirien ääniarkuuteen, yleiseen pelokkuuteen sekä eroahdistukseen. Reilun 3000 koiran laajuinen kyselytutkimus paljasti varhaisiän kokemuksien, erityisesti emonhoidon laadun ja sosiaalistamisen, merkityksen myöhempään pelokkuuteen. Myös päivittäisen liikunnan merkitys korostuu. Tutkimus paljastaa yhteisiä ympäristötekijöitä koirien ja ihmisen ahdistushäiriöiden taustalta ja tuloksia voidaan hyödyntää hyvinvointi- ja jalostusohjelmien lisäksi myös geenitutkimuksissa. Tutkimus on julkaistu PLoS ONE-tiedejulkaisussa 3.11.2015.

Persoonallisuuteen, käyttäytymiseen ja käytöshäiriöihin vaikuttavat monet perintö- ja ympäristötekijät. Näiden eri tekijöiden parempi tuntemus antaisi uusia työkaluja pelokkuusongelmien hoitoon, koirien hyvinvoinnin edistämiseen ja tehokkaampien tutkimusasetelmien rakentamiseen. Koirien persoonallisuudella on suuri vaikutus sen omaan ja omistajan hyvinvointiin. Yleinen pelokkuus, kovien äänien pelko sekä eroahdistus ovat yleisimpiä pelokkuuteen liittyviä käyttäytymisongelmia koirilla. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaisia ympäristötekijöitä näihin ominaisuuksiin liittyy ja huomioida niitä sitten tulevissa geenitutkimuksissa.

Laadukas emonhoito, sosiaalistaminen ja liikunta auttavat

Tutkimuksessa kerättiin reilun 3000 suomalaisen koiran käyttäytymistä kuvaava aineisto. Mukana oli koiria 192 eri rodusta. Tutkimukseen osallistuvat täyttivät koiran käyttäytymistä kartoittavan validoidun kyselylomakkeen, jonka on todettu korreloivan hyvin koiran käyttäytymisen kanssa. Kysely sisälsi kysymyksiä koiran käyttäytymisestä eri tilanteissa, mutta myös koiran pentuajan tapahtumista ja tämän hetken arjen rutiineista koiran elämässä.

Tutkimuksen mielenkiintoisimpiin löydöksiin liittyy pelokkuuden yhteys koiran varhaisenkehityksen tapahtumiin ja liikunnan määrään. Pelokkaat koirat olivat muita vähemmän sosiaalistettuja, ja ne olivat kokeneet myös huonompaa emonhoitoa. ”Sosiaalistamisen merkitys on tullut esille jo aiemmissa koiria koskevissa tutkimuksissa, mutta emonhoidon merkitys koirien pelokkuudelle todetaan tässä tutkimuksessa ensimmäistä kertaa. Sitä pitäisi tutkia koirilla yksityiskohtaisemmin jatkossa, sillä sen merkitys on todettu keskeiseksi muissakin lajeissa”, toteaa tutkija FT Katriina Tiira. Tutkimusryhmän aiempitutkimus paljasti huonolaatuisen emonhoidon altistavan stereotyyppiselle käyttäytymiselle.

Tutkimuksen mukaan ääniarat sekä eroahdistuneet koirat liikkuvat merkittävästi vähemmän verrattuna koiriin, joilla ei ole äänipelkoa tai eroahdistusta. ”Liikunnan on havaittu nostavan serotoniinitasoa sekä eläimillä että ihmisillä, joten liikunnan positiiviset vaikutuksen ovat todennäköisesti läsnä myös koirilla. Erityisesti liikunnan laadun merkitys korostui: pelkästään ääniarkoja koiria vertailtaessa havaittiin että vapaana juoksemaan pääseville koirille ääniarkuus kehittyi myöhemmin kuin hihnassa ulkoileville. Liikunnan positiivisia vaikutuksia on raportoitu myös ahdistuneisuudesta kärsivillä potilailla”, kertoo professori Lohi. Tutkijat huomauttavat samalla, että liikunnan ja arkuuden yhteys voi osaltaan selittyä sillä, että ääniarka koira saattaa pelästyä ulkoillessa helpommin, ja ulkoilumäärä on siksi pienempi.

Muut arkuustekijät

Tutkimuksen mukaan arkuus lievenee koirilla iän myötä: ne sopeutuvat pelottaviin tilanteisiin tai omistaja oppii puolestaan välttämään niitä. Ääniarkuuden suhteen tilanne on tutkimuksen mukaan päinvastainen; vanhemmilla koirilla on nuoria koiria enemmän ääniarkuutta. Tutkimus paljasti myös, että ei-pelokkailla koirilla oli useammin muuta koiraseuraa samassa taloudessa. Aiempien tutkimusten mukaisesti, tulokset paljastivat myös että arkuus on yleisempää nartuilla uroksiin verrattuna ja sterilointi altistaa erityisesti ääniarkuudelle.

Tutkimus on osa laajempaa Euroopan tiedeneuvoston rahoittamaa DOGPSYCH-hanketta, jossa pyritään selvittämään erialaisten ahdistuneisuushäiriöiden kuten arkuuden, pakko-oireisuuden ja ääniarkuuden geenitaustoja ja yhtäläisyyksiä ihmisen vastaaviin sairauksiin.

Professori Lohen tutkimusryhmä toimii Helsingin yliopistossa sekä eläinlääketieteellisessä että lääketieteellisessä tiedekunnassa ja Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa, ja hänen tutkimustaan rahoittavat Helsingin yliopiston lisäksi muun muassa Suomen Akatemia, EU (LUPA), Euroopan tiedeneuvosto, ERANET-NEURON Mental Disorders, Sigrid Juséliuksen Säätiö, Suomen Kulttuurirahasto, Jane ja Aatos Erkon säätiö, Biocentrum Helsinki ja Folkhälsan.

Väitös: Ihmisten astmalääke budesonidi soveltuu myös koirien hengitystiesairauksien hoitoon

11df20fb-fe9a-4989-80a6-1e58061d1e66-main_image

Koira hengittää astmalääkettä. Kuva: Marika Melamies.

Henkitorven, keuhkoputkien ja keuhkokudoksen sairaudet ovat koirilla melko yleisiä. Tyypillisiä oireita ovat jatkuva yskä, limaiset yskökset sekä rasituksensietokyvyn heikentyminen. Oireet ovat usein niin vakavia, että ne alentavat merkittävästi niin lemmikin kuin omistajankin elämänlaatua. Koirien hengitystiesairauksien hoito on usein oireenmukaista, koska parantavaa lääkitystä ei ole. ELL Marika Melamies selvittää väitöstutkimuksessaan sekä diagnostista menetelmää että hoitomuotoa, hengitettävää kortikosteroidia, jonka käytöstä lemmikkieläimillä ei ole aikaisempaa tutkimustietoa. Melamiehen tutkimus osoittaa, että hengitettävän kortikosteroidin, budesonidin, käyttö koirilla on turvallista.

Hengitystiesairauksien hoidon kehittymisen kannalta on oleellista, että diagnosoinnissa käytettävät menetelmät ovat luotettavia sekä lääkitykset turvallisia ja helposti annosteltavia.

Yksi yleisimmin käytetyistä hoitomuodoista on pitkäkestoinen kortikosteroidilääkitys. Erityisesti suun kautta annosteltaessa kortikosteroidit voivat aiheuttaa haittavaikutuksia, kuten runsasta juomista ja virtsaamista, ruokahalun voimakasta kasvua, mahalaukun limakalvon haavaumia, elimistön puolustuskyvyn heikkenemistä, sydämen tiheälyöntisyyttä, lihaskatoa, sokeritautia, sekä pahimmillaan elimistön oman kortisolituotannon lamaantumista. Hengitysteiden kautta annosteltavien eli inhaloitavien kortikosteroidien käyttö on pienemmän haittavaikutusriskin takia vakiintunut hoitomuoto ihmisen astman ja pitkittyneen keuhkoputkentulehduksen hoidossa ja se on yleistymässä myös lemmikkieläimillä, vaikka aikaisempaa tutkimustietoa näiden lääkeaineiden farmakokinetiikasta, eli lääkeaineen imeytymisestä, jakautumisesta elimistössä, metaboliasta ja erittymisestä, koirilla ei ole.

Monissa hengitystiesairauksissa taudin syyn selvitys vaatii muiden tutkimusten lisäksi hengitysteiden tähystämisen ja keuhkohuuhtelunäytteen ottamisen, jotta saadaan kerättyä epiteelejä verhoavaa nestettä (ELF). Melamies tutki keuhkohuuhtelunäytteessä käytetyn nestemäärän vaikutusta takaisin saadun ELF:in määrään. Tulokset osoittivat, että huuhtelunesteen määrän suhteuttaminen koiran painoon tuotti vakaamman ELF:in saannon kuin vakionestemäärän käyttö.

Lisäksi Melamies tutki inhaloitavan eli hengitettävän kortikosteroidin, budesonidin, farmakokineettisiä ominaisuuksia inhalaation ja suonensisäisen annostelun jälkeen. Inhaloidun budesonidin farmakokinetiikassa ei havaittu suuria eroja verrattuna lapsilla saatuihin tuloksiin mutta budesonidin keuhkohyötyosuus jäi koirilla hieman matalammaksi. Melamiehen tutkimus osoitti inhaloitavan budesonidin käytön olevan turvallista koirilla. Melamies osallistui myös budesonidin määritysmenetelmän kehittämiseen ja validointiin.

Melamies tutki myös kortikosteroidien haittavaikutuksia. Koirat saivat kortikosteroidilääkitystä kuukauden ajan hengitysteiden kautta (budesonidi tai flutikasonipropionaatti) tai suun kautta (prednisoloni). Tutkimuksessa todettiin sekä prednisolonin että flutikasonipropionaatin lamaavan elimistön omaa kortisolituotantoa toisin kuin budesonidin. Tulos osoitti, että käytetyillä annoksilla haittavaikutusten riski inhaloitavalla budesonidilla oli pienempi kuin muilla tutkituilla lääkkeillä.
Melamiehen väitöstutkimus tuo uutta tietoa koirien keuhkohuuhtelunäytteessä käytettävästä nestemäärästä sekä inhaloitavan budesonidin farmakokinetiikasta ja haittavaikutuksista. ”Tutkimustulosten perusteella tutkimuksia inhaloitavan budesonidin käytöstä koirien hengitystiesairauksien hoidossa kannattaa jatkaa” toteaa Melamies.

ELL Marika Melamies väittelee eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa Helsingin yliopiston EE-rakennuksen

Walter-salissa (Agnes Sjöbergin katu 2) perjantaina 6.11.2015 klo 12 aiheesta:
“Studies on Canine Lower Respiratory Tract with Special Reference to Inhaled Corticosteroids”
Väitöskirja kuuluu pieneläinten sairauksien alaan.
Vastaväittäjänä toimii professori Cecile Clercx (University of Liége, Belgia) ja kustoksena Thomas Spillmann.

Linkit

Väitöskirjan elektroninen versio

 

Kennelliiton 18 Sankarikoiraa palkitaan ihmishenkien pelastamisesta

dog-paw-clipart-LTKdnyGGc

Kennelliitto myöntää tänä vuonna 18 koiralle Sankarikoiran arvon ja lisäksi 19 koiraa saa kunniamaininnan tekemästään urotyöstä. Sankarikoiran arvon voi saada koira, joka on vaikuttanut merkittävästi siihen, että yksi tai useampi ihmishenki on pelastunut. Kennelliitto palkitsee Sankarikoirat perinteisesti yhdessä LähiTapiolan kanssa Koiramessut-tapahtumassa joulukuun 6. päivä Messukeskuksessa Helsingissä.

Sankarikoiran arvon saavat tänä vuonna lyhytkarvainen mäyräkoira Fanny, karjalankarhukoira Milo, rottweiler Santi, monirotuinen Mimmi, kääpiösnautseri Kalle, lyhytkarvainen saksanseisoja Nelli, kääpiövillakoira Niilo, snautseri Jekku, staffordshirenbullterrieri Remus, saksanpaimenkoira Sakko, saksanpaimenkoira Rodi, lapinporokoira Onneli, amerikanstaffordshirenterrieri Kosti, kääpiösnautseri Eppu, pitkäkarvainen collie Saku, kaukasiankoira Ponu, basenji Niilo ja cane corso Vito.

Kunniamaininnalla palkitaan lyhytkarvainen saksanseisoja Piimu, kääpiöpinseri Aatu, saksanpaimenkoira Rocky, suomenlapinkoira Kilu, podenco Limppari, karkeakarvainen kettuterrieri Havu, rottweiler Nemo, pitkäkarvainen collie Ilona, pitkäkarvaiset colliet Aki, Helmi ja Hilu, samojedinkoira Pyry, suomenpystykorva Eevi, suomenlapinkoira Miku, lyhytkarvainen saksanseisoja Fero, labradorinnoutaja Nalle, samojedinkoira Bono, valkoinenpaimenkoira Barre sekä bichon frisé Valtsu.

– Koira on toiminut ihmisen seuralaisena ja apuna jo tuhansien vuosien ajan. Pitkästä yhteiselosta huolimatta koira pystyy edelleen hämmästyttämään meitä niin ominaisuuksillaan kuin taidoillaankin. Palkittujen Sankarikoirien herkät aistit ja vaistonvarainen toiminta on johtanut ihmishenkien pelastumiseen. Voimmeko koiralta enää enempää pyytää? kommentoi Kennelliiton viestintäpäällikkö Miia Lahti.

Sankarikoirat palkitaan yhdessä LähiTapiolan kanssa Koiramessut-tapahtumassa Messukeskuksessa joulukuun 6. päivä.

– Ihmisillä olisi paljon opittavaa Sankarikoirien neuvokkuudesta onnettomuustilanteissa; hädänalaisia on aina autettava kaikin käytettävissä olevin keinoin. Jos muuta ei voi tehdä, niin aina voi pyytää lisää auttajia paikalle, toteaa turvallisuuden projektijohtaja Antti Määttänen LähiTapiolasta.

Kennelliiton hallitus otti käyttöön Sankarikoira-arvonimen ensimmäisen kerran vuonna 1997. Sankarikoira® on Kennelliiton rekisteröimä tavaramerkki. Eniten Sankarikoiran arvoja on tänä vuonna myönnetty koirille, jotka ovat löytäneet henkilön maastosta tai auttaneet sairaskohtauksen saanutta. Lisäksi ihmishenkiä on pelastunut, kun koirat ovat varoittaneet tulipalosta tai hälyttäneet diabetesta sairastavan henkilön vaarallisen alhaiseksi pudonneesta verensokerista.

Koirat auttoivat sairaskohtauksen saaneita ja pelastivat vaarallisissa tilanteissa

Lapinporokoira Onneli pelasti 3-vuotiaan lapsen tukehtumiselta. Äitienpäivänä vuonna 2014 perheen äiti lähti omakotitalonsa pihalle lasten jäädessä sisälle. Perheen 3-vuotias leikki alakerrassa Onneli-koiran kanssa. Yhtäkkiä äiti kuuli pihalle Onnelin äänen, joka ei ollut haukkua eikä ulvontaa, vaan hätähuuto. Yleensä hiljaisen koiran huuto sai äidin juoksemaan sisälle. Sieltä hän löysi tiedottomana makaavan tyttärensä. Sinertäväksi iholtaan muuttuneen tytön vierellä oli Onneli, joka tökki kuonollaan tämän suuta. Koiran elekieli oli niin selvää, että äiti ymmärsi kääntää tytön ylösalaisin ja löi tätä selkään. Kurkkuun jäänyt omenanpala irtosi toisella yrityksellä. Pian tyttö oksensi ja hengitys alkoi jälleen kulkea. Onneli oli pelastanut tytön hengen.

Kaukasiankoira Ponu pelasti isäntänsä hengen. Marraskuussa 2010 yövuorosta tultuaan Ponun isäntä lämmitti mökillä leivinuunia ja hiillosten sammuttua laittoi pellit kiinni käyden nukkumaan. Ponu kävi lepäämään omalle paikalleen ulko-oven eteen, mutta muuttui pian levottomaksi. Isäntä rauhoitteli koiraa ja käski tämän mennä takaisin omalle paikalleen. Ponu rauhoittui hetkeksi, mutta alkoi pian herättelemään nukahtanutta isäntäänsä haukahdellen ja tökkien tassuillaan. Isäntä nousi ylös päästääkseen Ponun ulos, mutta oven avattuaan tuupertui ja putosi rappuset alas. Isäntä sai soitettua naapurille, joka soitti hätäkeskukseen. Ponu pysytteli isäntänsä vierellä koko ajan. Sairaalassa selvisi, että isännällä oli paha häkämyrkytys ja Ponu oli herättelyllään pelastanut isäntänsä hengen.

Lyhytkarvainen mäyräkoira Fanny on pelastanut omistajansa hengen viimeisen viiden vuoden aikana kymmenkunta kertaa. Fannyn emäntä sairastaa 1-tyypin diabetesta, joka on tuhonnut hänen ääreishermostonsa eikä hän enää tunne matalia verensokeriarvoja. Perheen koirat nukkuvat aina lattialla omistajansa sängyn vieressä ja jos emännän verensokeri laskee liikaa, Fanny herää ja käy kertomassa emäntänsä miehelle avun tarpeesta. Perheen koirista ainoastaan Fanny reagoi alhaiseen verensokeriin, eikä sitä ole edes koulutettu tehtävään.

Staffordshirenbullterrieri Remus pelasti sairaskohtauksen saaneen miehen. Remuksen levottomuudesta ja haukkumisesta johtuen sen emäntä päätti normaalista rytmistä poiketen viedä koiransa ulos. Rappukäytävässä Remus haukkui kovempaa ja ulos päästyään se pyrkikin takaisin sisään. Kotiin päästyään Remuksen omistaja jäi vielä kuuntelemaan rappukäytävään, ihmetellen mille koira haukkui. Alakerrasta kuului vaimea avunpyyntö. Huoneistosta löytyi sairaskohtauksen saanut loukkaantunut mies. Omien sanojensa mukaan mies oli ollut avuntarpeessa jo useita tunteja. Remuksen ansiosta ambulanssi saatiin paikalle ja mies pääsi sairaalaan.

Pitkäkarvainen collie Saku pelasti epilepsiakohtauksen saaneen omistajansa hengen. Sakun omistaja heräsi epilepsiakohtaukseen, joka oli alkanut hänen nukkuessaan. Tavallisesti kohtaukset menevät ohi parissa minuutissa, mutta jälkitietojen mukaan kyseinen kohtaus oli kestänyt noin seitsemän tuntia. Kohtaukset vievät Sakun omistajalta puhekyvyn ja sumentavat normaalin tajunnan. Kohtauksestaan huolimatta Sakun omistaja oli jotenkin päässyt sängystään avaamaan oven ulos haluavalle Sakulle. Lopputarina on muiden kertomaa, koska seuraava muistikuva omistajalla on vasta sairaalasta. Saku oli hypännyt pihalla olevasta tarhastaan ja juossut naapuriin. Saku houkutteli naapurin mukaansa ja tämä löysi Sakun omistajan tajuttomana. Lääkärin mukaan kyseessä oli erittäin vaarallinen pitkittynyt epilepsiakohtaus.

Amerikanstaffordshirenterrieri Kosti on pelastanut diabetesta sairastavan omistajansa useita kertoja hengenvaaralliselta tilanteelta. Kostin omistaja on sairastanut diabetesta 37 vuotta ja kärsinyt muutamia vuosia selvittämättömistä ja toistuvista nestehukista. Diabetesta hoidetaan insuliinipumpulla, mutta pumppu ei kykene annostelemaan insuliinia nestehukan kuivattamaan kudokseen. Pumppu ei kuitenkaan ilmoita ongelmasta, vaan vaikuttaa toimivan normaalisti. Tällaisissa tapauksissa henkilö jää ilman insuliinia ja keho alkaa nopeasti kehittää myrkyllisiä ketoaineita. Tila ilman ensiapua johtaa kuolemaan. Kosti ilmoitti keväällä 2014 ensimmäistä kertaa omistajansa nousseet ketoaineet ja on siitä lähtien tehnyt sen joka kerta, erehtymättä. Kosti on levoton, eikä päästä omistajaansa silmistään ja tökkii kuonollaan tämän kättä. Kostin ansiosta ketoaineet on huomattu niin pian, että tilanteen saa hoidettua kotihoidolla eikä ensiapua sairaalassa ole tarvittu.

Cane corso Vito suojeli omistajaansa aggressiiviselta koiralta. Vito oli lenkillä omistajansa kanssa, kun naapurista karannut koira tuli vastaan käyttäytyen aggressiivisesti. Viton omistaja käskytti pannatonta koiraa kääntymään pois ja onnistuikin siinä. Hetken päästä naapurin koira kuitenkin palasi ja hyppäsi takaapäin kaataen Viton omistajan maahan. Viton omistaja suojeli kädellään kasvojaan, mutta aggressiivinen koira vahingoitti omistajan kättä. Yhtäkkiä toinen koira perääntyi ja omistaja huomasi Viton vahtivan toista koiraa niin, ettei se päässyt lähestymään Viton omistajaa.

Koirat havaitsivat tulipalon ajoissa

Lyhytkarvainen saksanseisoja Nelli pelasti perheen tulipalolta. Nelli nukkui perheen isän kanssa mökin piharakennuksessa heinäkuussa 2010. Puolen yön aikaan koira herätti isännän haukunnallaan ja päästäessään koiraa ulos, hän huomasi noin 50 metrin päässä olevan hirsihuvilan olevan tulessa. Muu perhe oli huvilan yläkerrassa nukkumassa. Nellin isäntä joutui rikkomaan lasin päästäkseen sisään. Perhe saatiin ulos ja palokunta hälytettyä. Huvila tuhoutui palossa täysin ja pihalla oleva auto räjähti, mutta perhe selvisi vammoitta Nellin ansiosta.

Kääpiövillakoira Niilo pelasti toiminnallaan useita ihmishenkiä kerrostalopalossa. Niilo herätti emäntänsä keskellä yötä haukkumalla ja tökkimällä. Kerrosta ylempänä oli syttynyt uhkaava tulipalo, joka oli saanut alkunsa parvekkeelta. Niilon emäntä näki parvekkeella savua ja lenteleviä kipinöitä. Yläkerran asukas heräsi vasta, kun palokunta koputti asunnon oveen. Niilo esti toiminnallaan laajemman tulipalon syttymisen ja pelasti useita ihmishenkiä.

Koirat löysivät ihmisiä

Basenji Niilo pelasti veden varaan joutuneen miehen hengen. Marraskuisena aamuna vuonna 2014 Niilon omistaja havahtui Niilon omituiseen käytökseen. Se juoksi sisällä levottomana kahden eri sisäänkäynnin väliä, joten omistaja päätti käyttää Niilon ulkona. Niilo lähti heti vetämään voimakkaasti rantaa kohti, aivan toiseen suuntaan mihin heillä oli tapana lähteä. Rantaa lähestyessä kuului avunhuutoja järveltä. Niilon omistaja työnsi jo osittain jäätyneen veneen vesille ja lähti auttamaan avunhuutajaa. Perheen naapuri oli verkkoja laskiessa joutunut veden varaan ja sotkeutunut verkkoihin. Rantaan tultaessa oli ensiapukin jo odottamassa ja kylmettynyt mies sai apua Niilon tarkkaavaisuuden ansiosta.

Karjalankarhukoira Milo pelasti iäkkään kylmettyneen miehen, joka oli yön aikana lähtenyt kotoaan. Milo herätti perheensä haukkumalla neljän aikaan aamuyöstä lokakuussa 2014. Milo oli pihassa omassa häkissään. Noin tunnin kestäneen haukkumisen jälkeen Milon isäntä kävi katsomassa ikkunasta jatkuvan haukkumisen syytä. Naapurin mies seisoi heidän terassillaan 15 asteen pakkasessa vain verkkahousut ja t-paita yllään. Mies oli kävellyt yöllä peltojen poikki muutaman sadan metrin matkan ja toinen kenkä oli jäänyt matkalle. Mies vietiin sisälle lämmittelemään perheen soittaessa hätäkeskukseen.

Rottweiler Santi pelasti pahasti loukkaantuneen miehen. Marraskuisena yönä vuonna 2012 Santin omistaja käytti koiransa ulkona kotinsa sisäpihalla jääden itse ovelle sateelta suojaan. Santi juoksi kaksi sisäpihaa toisistaan erottavalle aidalle ja alkoi haukkua. Tämä ei ollut normaalia, sillä yleensä Santi ei hauku ollenkaan. Katseellaan Santi pyysi omistajaansa luokseen. Santin omistaja huomasi maassa makaavan loukkaantuneen miehen ja soitti ambulanssin. Santin ansiosta mies sai ajoissa apua ja toipui.

Monirotuinen Mimmi pelasti iäkkään eksyneen henkilön. Mimmi oli isäntänsä kanssa puolen yön aikaan lenkillä Joulukuussa 2014 samaan aikaan, kun rajavartiolaitoksen helikopteri ja useat poliisipartiot etsivät kadonnutta vanhusta. Lenkillä Mimmi alkoi käyttäytyä oudosti. Valaisemattomalla polulla lähes sokea Mimmi tuijotti paikoillaan pimeään eikä suostunut jatkaa matkaansa. Isännän lähtiessä tutkimaan ryteikköä, tämä löysi vanhuksen makaamassa ison kuusen alta. Poliisin mukaan ratkaisevassa osassa vanhuksen löytymiseen oli Mimmi, joka sai isäntänsä menemään hädässä olevan luo.

Kääpiösnautseri Kalle pelasti eksyneen ja kylmettyneen henkilön. Kalle herätti perheensä haukunnallaan keskellä yöllä. Asunnosta ei löytynyt syytä koiran levottomuudelle, joten isäntä päätti viedä Kallen ulos. Astuttuaan ovesta, Kalle lähti välittömästi viemään isäntäänsä määrättyyn suuntaan. He löysivätkin kadun reunaan käpertyneen näkövammaisen henkilön ilman ulkovaatteita. Eksynyt ja paleleva henkilö oli käpertynyt kerälle ja huusi hentoisella äänellä apua. Kallen ansiosta eksynyt saatiin palautettua omaan kotiinsa.

Snautseri Jekku pelasti pahasti pahasti loukkaantuneen, väkivallan uhriksi joutuneen miehen. Jekku oli omistajansa kanssa metsässä lenkillä, kun Jekku lähtikin eri suuntaan ja yritti saada emäntänsä mukaan pois polulta. Takaisin päin palatessa Jekku yritti poiketa jälleen samassa kohdassa pois polulta. Jekun omistaja lähti koiransa mukana polulta syrjään ja löysi maassa makaavan, pahasti vahingoittuneen miehen. Mies oli tajuton, mutta hengitti. Hän pelastui Jekun ansiosta.

Poliisikoiralaitoksen Saksanpaimenkoira Sakko löysi eksyneen henkilön. Nainen katosi lauantai-iltana ulkoiluttaessaan koiraansa. Maanantaina etsintäjoukkoihin liittyi vanhempi konstaapeli koiransa Sakon kanssa. Noin tunnin etsimisen jälkeen Sakko sai ilmasta vainun ja ilmaisi löytäneensä jotain. Pian Sakko löysi maassa makaavan poissaolevan oloisen naisen koiransa kanssa. Sakon ansiosta paikalle saatiin hälytettyä ambulanssihelikopteri.

Poliisikoiralaitoksen saksanpaimenkoira Rodi pelasti eksyneen ja kylmettyneen vanhuksen. Marraskuussa 2014 eläkeläismies totesi iäkkään yksinasuvan naapurinsa kadonneen. Katoamispaikalle lähti poliisin koirapartio ja poliisikoira Rodi. Noin puolen tunnin etsintöjen jälkeen Rodi löysi pahoin kylmettyneen, mutta tajuissaan olevan vanhuksen kuusen juurelta makaamasta. Vanhus toimitettiin ambulanssilla sairaalaan. Poliisin mukaan vanhus oli todennäköisesti ollut koko yön ulkona.

Etsijäkoira kääpiösnautseri Eppu pelasti elämänsä aikana useita lemmikkieläimiä ja oli mukana kadonneen 2-vuotiaan pojan etsinnöissä. Elämänsä aikana Eppu toimi etsijäkoirana ja suoritti yhteensä 96 etsintää. Epun etsinnöistä löydettiin 88. Eppu menehtyi maaliskuussa 2013.

Koiran ei-toivottu käytös on usein ratkaistavissa

2015-10-13 11_48_55-Ongelmakoiraesite.pdf - Nitro Pro 9 (Expired Trial)

Koirasta luopumisen syynä ovat toisinaan koiran ongelmakäytöksestä johtuvat pitovaikeudet. Koiran ongelmakäytöksellä tarkoitetaan käytöstä, joka on ihmisen kannalta ei-toivottua ja saattaa olla koiran itsensä kannalta vahingollista. Koiran ongelmakäytös voi olla koiran itsensä kannalta tarkoituksenmukaista ja juontaa juurensa esimerkiksi terveysongelmista, stressistä, aiemmista huonoista kokemuksista, lajityypillisistä tarpeista tai rodunomaisista taipumuksista.

Ongelmakäytöksen syyn huolellinen selvittäminen auttaa useimmiten löytämään ratkaisun ongelmaan. Selvittely aloitetaan tarkistamalla koiran terveydentila ja stressitaso. Lisäksi pohditaan, onko taustalla esimerkiksi jokin aiemmasta kokemuksesta johtuva pelko. Kun terveydelliset ongelmat ja stressistä johtuva ongelmakäytös on poissuljettu tai hoidettu, voidaan ratkaisua hakea koiran koulutuksesta. Ei-toivotun käytöksen tilalle koulutetaan sallittu käytös.

Eläinsuojeluyhdistysten Kummit ja Koira- ja kissakoulu Heiluva häntä ovat laatineet yhteistyössä esitteen, johon on koottu koiran ongelmakäytöksen tavallisimmat syyt ja vinkit ratkaisun löytämiseksi. Rähjääkö Rekku, muriseeko Murre – ratkaisuja koiran ei-toivottuun käytökseen -esite on ladattavissa Kummien nettisivuilta ja sitä voi vapaasti hyödyntää esimerkiksi koiran ongelmakäytöstä käsittelevissä artikkeleissa.

Tutustu sähköiseen esitteeseen osoitteessa esyjenkummit.net

http://esyjenkummit.net/wp-content/uploads/2015/08/Ongelmakoiraesite.pdf