Lappeenrannan suunnalla tarvitaan sijaiskoteja kodittomille kissoille

Vector-cat-silhouette-shape2

Suomessa jää vuosittain kodittomaksi noin 20 000 kissaa ja joukko muita lemmikkieläimiä. Yleensä kodittomaksi jäänyt eläin tarvitsee turva- ja hoitopaikan välittömästi. Valtaosalla eläinsuojeluyhdistyksistä ei ole löytöeläintaloa, vaan kodittomalle eläimelle tarvitaan muu väliaikainen sijoituspaikka, jossa sitä hoidetaan, kunnes lopullinen koti löytyy. Suurin osa SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton 42 jäsenyhdistyksestä käyttääkin vapaaehtoisten koteja väliaikaisina sijoituspaikkoina – eli eläinten sijaiskoteina.

Sijaiskoti on eläimen väliaikainen koti, jossa se saa kuntoutua ja toipua koettelemuksistaan, tervehtyä ja opetella elämää perheenjäsenenä. Sijaiskodeista on tällä hetkellä useissa eläinsuojeluyhdistyksissä huutava pula.

– Moni tuntee löytöeläintalojen toiminnan, mutta sijaiskotitoiminta on tuntemattomampaa. Valtaosa kotia etsivistä eläimistä kuitenkin odottaa loppuelämän kotiaan juuri sijaiskodissa. Myös useilla jäsenyhdistyksillämme, joilla on löytöeläintalo, on eläimiä sijaiskodeissa, sanoo SEYn vs. toiminnanjohtaja Maria Lindqvist.

Monessa tapauksessa sijaiskoti on eläimelle paras paikka päästä uuden elämän alkuun. Sijaiskodissa eläin saa yksilöllistä huolenpitoa kodinomaisessa ympäristössä. Eläimen ominaisuudet pääsevät hyvin esille, jolloin juuri sopivan loppuelämän kodin löytäminen helpottuu. Moni arka eläin oppii sijaiskodissa luottamaan ihmiseen.

– Sijaiskotien vahvuutena on kyky ottaa huomioon eläimen yksilölliset tarpeet. Ihmisiin tottumattomia eläimiä voidaan vähitellen sopeuttaa perhe-elämään ja käytösongelmia voidaan helpottaa. Eläinyksilölle on aikaa, sanoo Lindqvist.

Lappeenrannan seudulla sijaiskoteja haetaan nimenomaan kissoille

– Tarvitsemme kissoille sijaiskoteja saadaksemme ne turvaan odottamaan uuden kodin löytymistä. Sijaiskodin tulee olla eläimiä kunnioittava ja vastuuntuntoinen, ja eläimeen täytyy voida sitoutua ennalta määrittelemättömäksi ajaksi. Lappeenrannan seudun eläinsuojeluyhdistys tuo sijaiskotiin tarvittavat tarvikkeet ja kustantaa hiekat ja ruoat sekä mahdolliset lääkäri- ja lääkekulut, sanoo Lappeenrannan eläinsuojeluyhdistyksen sijaiskotivastaava Pirjo Granbäck.

Sijaiskoteja tarvitaan jatkuvasti lisää SEYn jäsenyhdistyksissä. Lisäksi sijaiskodeissa olevat eläimet tarvitsevat rahallista tukea esimerkiksi eläinlääkäri- ja lääkekuluihin sekä muita lahjoituksia. SEY on aloittanut kampanjan uusien sijaiskotien löytämiseksi, sijaiskotitoiminnan tukemiseksi sekä toiminnan tunnetuksi tekemiseksi.

Lisätietoja:

http://lappeenranta.sey.fi/toiminta/sijaiskotitoiminta

sey.fi/sijaiskoti

SEYn 42 jäsenyhdistyksestä 18 on mukana valtakunnallisessa kampanjassa, jolla etsitään sijaiskoteja ensisijaisesti kissoille ja koirille, mutta myös muille eläimille. Sijaiskoteja tarvitaan Lappeenrannan lisäksi muun muassa pääkaupunkiseudulla, Pirkanmaalla, Satakunnassa, Seinäjoella, Oulussa, Kotkassa, Lappeenrannassa ja Joensuussa.

SEYn jäsenyhdistyksen sijaiskodiksi tai esimerkiksi ruokalahjoittajaksi voi ilmoittautua osoitteessa sey.fi/sijaiskoti

Osoitteesta sey.fi/sijaiskoti löytyvät myös juuri valmistuneet Sijaiskotitoiminnan oppaat yhdistyksille ja sijaiskodeille.

Salossa järjestetään sijaiskotien rekrytointitapahtuma 19.12. Sijaiskotien rekrytointitapahtumia järjestetään ensi vuoden aikana eri puolilla Suomea.

Sijaiskotia etsiviä eläimiä voi auttaa lahjoituksella. Tekemällä lahjoitus tilille FI97 8000 1901 0617 63 (Danske Bank) / SEY ry ja käyttämällä viitettä 6088 lahjoitukset ohjautuvat suoraan kodittomien eläinten sijaiskotitoimintaan. SEYllä on rahankeräyslupa, jonka tiedot löytyvät sivulta sey.fi/tue-toimintaa/kerayslupa-ja-tilinumerot

:EVIRA: Lemmikkien tuonnissa EU:n ulkopuolelta noudatettava tuontiehtoja

pets-fcb53b73523cd42be71be807ca0d6aaf

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ja Tullin tietoon on tullut useita katukoirien, -kissojen ja pentujen laittomia tuonteja erityisesti Venäjältä, Ukrainasta ja Turkista. Jos lemmikki tuodaan uudelle omistajalle Suomeen tai se matkustaa yksin, sille täytyy tehdä eläinlääkinnällinen rajatarkastus. Eläinten tuontivaatimukset EU:n ulkopuolelta ovat tiukat eläintautien leviämisriskin takia. 

“Jos hankit lemmikkieläimen EU:n ulkopuolisesta maasta, varmistu tuontivaatimuksista ja kysy rohkeasti rajaeläinlääkäriltä neuvoa”, sanoo rajaeläinlääkäri Anna-Stiina Antola Evirasta.

Muun muassa Ukraina ja Turkki ovat korkean raivotautiriskin maita, joista eläimen saa tuoda aikaisintaan seitsemän kuukauden ikäisenä. Erityisesti Ukrainasta on tuotu laittomasti jopa yhdeksän viikon ikäisiä pentuja ja raivotaudin vasta-ainetestejä on väärennetty.

Laittomasti tuodut eläimet aiheuttavat huomattavia riskejä eläinten ja ihmisten terveydelle vaarallisten eläintautien kuten raivotaudin ja ekinokokkoosin takia. Evira tekee laittomasti tuodulle eläimelle Suomessa hallintopäätöksen, jolla eläin määrätään palautettavaksi lähtömaahan, karanteeniin tai lopetettavaksi. Kustannuksista vastaa lemmikin omistaja. Ennen lemmikin tuontia on syytä varmistaa, että eläin saapuu maahan laillisesti.

Mikäli koira, kissa tai fretti luovutetaan uudelle omistajalle Suomessa tai eläin matkustaa yksin rahtina, se tulee tuoda eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen kautta. Vaikka myyjä vakuuttaisi jo lähtömaassa eläimen paperien olevan kunnossa, tuontivaatimukset täyttyvät vasta, kun eläinlääkinnällinen rajatarkastus EU:ssa on tehty.

“Jos ostat tai adoptoit EU:n ulkopuolelta tuodun lemmikin, pyydä saada nähtäväksi rajaeläinlääkärin antama CVED-todistus tarkastuksesta. Eläimen lentokummi, joka saattaa eläintä ja luovuttaa sen uudelle omistajalle, on vastuussa eläimen tuomisesta eläinlääkinnälliseen rajatarkastukseen. Jos ostaja tilaa pennun EU:n ulkopuolella olevalta kasvattajalta Suomeen, ostajan täytyy itse tuoda pentu eläinlääkinnälliseen rajatarkastukseen”, neuvoo Antola.

Eläintautien leviämisriski suurempi eläinten välityksessä

Tulli tarkastaa lemmikin tuontivaatimusten täyttymisen vain silloin, kun omistaja matkustaa myös eli kyseessä on ei-kaupallinen siirto. Tällöin menettelyt ovat erilaiset.

Raivotaudin leviämisriski on suurempi silloin, kun useita taustaltaan tuntemattomia eläimiä tuodaan välitettäviksi eteenpäin kuin silloin, jos esimerkiksi perhe muuttaa lemmikkinsä kanssa EU-alueelle. Ei-kaupallisen siirron ehtoja ei siis voi soveltaa luovutettavaksi tuotavaan eläimeen. Sillä, maksetaanko lemmikistä vai ei, ei ole tuontiehtojen kannalta merkitystä.

Jos lentokummi kuljettaa eläimen tullin kautta tarkoituksena kiertää eläinlääkinnällinen rajatarkastus, hän voi syyllistyä salakuljetukseen tai tulliselvitysrikokseen.

Lue lisää:
Koirien, kissojen ja frettien tuonti

Laiton tuonti EU:n ulkopuolisista maista

Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys Pesu ry: Sijaiskoteja tarvitaan enemmän kuin ennen – Lama näkyy eläinsuojelussa myös Pirkanmaalla

pesu_arvi

Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys Pesu ry:n kautta uutta kotia etsii noin kaksisataa lemmikkiä vuodessa. Suurin osa näistä on kissoja, mutta kanien ja koirien määrä on kasvussa. Hiljattain kotia on tullut etsimään myös useita eksoottisia eläimiä, kuten käärmeitä ja kilpikonnia.

Sijaiskoteja tarvitaan jatkuvasti lisää yhdistyksen tunnettuuden lisääntyessä. Yhdistyksellä ei ole eläintaloa, joten kaikki Pesun eläimet etsivät loppuelämän kotia vapaaehtoisesta sijaiskodista käsin. Sijaiskoti on monessa tapauksessa eläimelle eläintaloa parempi vaihtoehto.

Sijaiskoti osaa usein kertoa eläimestä ja sen tavoista paremmin kuin työntekijä hoitolaolosuhteissa. Sijaiskodissa asuminen on myös eläimen kannalta stressittömämpi vaihtoehto, ja parempi paikka esimerkiksi luonteeltaan aroille eläimille. Sosiaalistuminen tapahtuu kuin varkain, kun ihminen on mukana eläimen arjessa. Kodinhankinnalla sijaiskodeista käsin on kuitenkin varjopuolensa.

– Voimme ottaa ainoastaan niin monta eläintä kuin meillä on vapaita sijaiskotipaikkoja. Niitä on liian vähän. Etsimme myös jokaiselle eläimelle juuri sopivaa sijaiskotia, joten joskus omaa hoidokkia voi joutua odottamaan hetken. Käytännöllä pyritään välttämään turhaa sijaiskodista toiseen siirtelyä, sanoo Pesun tiedottaja Riikka Ala-Hulkko.

pesu_irene

pesu_vaiski

Sijaiskodin tarjoajan tulee olla täysi-ikäinen aikuinen, jolla on mahdollisuus huolehtia eläimestä sen tarvitsemalla tavalla. Kaikki Pesun sijaiskodit perehdytetään toimintaan ja yhdistyksen toimintatapoihin henkilökohtaisesti ennen toiminnan aloittamista. Sijaiskoti voi itse valita, mitä eläimiä ja kuinka monta kerralla hän voi ottaa. Pesu maksaa eläimen hoitoon tarvittavat eläinlääkäri- ja lääkekustannukset. Tarvittaessa apua saa myös ruoan ja kuivikkeiden hankinnassa.

– Toiminta sopii varsinkin niille, jotka ovat harkinneet lemmikkiä, mutta eivät elämäntilanteensa vuoksi voi sitoutua vuosiksi eteenpäin sen pitämiseen. Sijaiskodilla voi olla myös omia lemmikkejä, kunhan eläinten erottaminen toisistaan onnistuu tarvittaessa.

Vuosi 2015 on ollut vauhdikkaampi kuin koskaan ennen Pesun historiassa. Esimerkiksi kissoja on tullut jo yli 50 enemmän kuin aiempina huippuvuosina. Lama näkyy eläinsuojelussa: yhä useampi luopuu lemmikistään sen vuoksi, ettei ole yksinkertaisesti varaa lemmikin kustannuksiin. Valitettavasti myös huostaan otettujen eläinten määrä on kasvussa. Sijaiskoteja siis tarvitaan jatkuvasti, ja uudet sijaiskodit ovat toimintaan erittäin tervetulleita.

Sijaiskotina toimiminen on eläinsuojeluteko – anna mahdollisuus kodittomalle!

Pesun sijaiskotitoiminnasta voi lukea muun muassa yhdistyksen verkkosivuilta osoitteesta www.pesu.org kohdasta Tilapäiskodit.

Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys Pesu ry on nyt 12-vuotias yhdistys, jonka toimialueena on koko Pirkanmaa lukuun ottamatta niitä kuntia, joissa toimii oma SEYn alainen yhdistys. 12 vuoden aikana yhdistyksen läpi on kulkenut satoja ja taas satoja lemmikkejä, jotka ovat saaneet paremman elämän – mutta vain sen vuoksi, että yhdistyksellä on ollut resursseja ottaa ne uutta kotia etsimään. Kaikki Pesulle tulevat eläimet ovat kodittomia tai jäämässä kodittomiksi. Suurin osa eläimistämme tulee omistajilta ja viranomaisten kautta. Emme ota vastaan Pirkanmaan löytöeläimiä, mutta autamme löytöeläinhoitoloita uuden kodin etsinnässä kodittomalle eläimelle.

SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton on aloittanut valtakunnallisen kampanjan uusien sijaiskotien löytämiseksi, sijaiskotitoiminnan tukemiseksi sekä toiminnan tunnetuksi tekemiseksi. SEYn jäsenyhdistyksistä 18 on mukana kampanjassa, jolla etsitään sijaiskoteja ensisijaisesti kissoille ja koirille, mutta myös muille eläimille. Sijaiskoteja tarvitaan muun muassa pääkaupunkiseudulla, Pirkanmaalla, Satakunnassa, Seinäjoella, Oulussa, Kotkassa, Lappeenrannassa ja Joensuussa.

http://www.sey.fi/seytoimii/seyn-jasenyhdistykset/sijaiskotitoiminta

Kuvat: Riikka Ala-Hulkko

Seinäjoen seudulla tarvitaan sijaiskoteja erityisesti kissoille

ssey

Kuva: Jouko Torssonen. Kuvassa on yhdistyksen kotia etsivä Lissu-kissa.

Seinäjoen seudun eläinsuojeluyhdistys Ssesy ry:lle tulevien kodittomien eläinten määrä on moninkertaistunut, kun eläinsuojeluyhdistyksen toiminta on tullut tutuksi yhä laajemmalle yleisölle. Yhdistykselle tulee yhteydenottoja esimerkiksi löytökissoista lähes päivittäin. Sen myötä uusien sijaiskotien tarve kasvaa jatkuvasti.

Ssesy vastaanottaa vuosittain satoja löytöeläimiä. Niistä valtaosa on kissoja, mutta yhdistykselle tulee aika-ajoin myös koiria ja kaneja. Löytöeläimille etsitään yhdistyksen kautta uudet kodit. Ennen luovutusta uuteen kotiin yhdistys hoidattaa eläimet kuntoon eläinlääkärissä. Esimerkiksi kissat madotetaan, sirutetaan, rokotetaan ja leikataan. Viime vuonna yhdistyksen kautta lähti uusiin koteihin 179 eläintä. Niistä kissoja oli 158, koiria 18 ja kaneja 3.

Koska Ssesyllä ei ole löytöeläimille erillisiä tiloja, sijoitetaan heitteillä olevat eläimet yhdistyksen sijaiskoteihin. Sijaiskodit ovat tavallisia koteja, joissa eläimet elävät perheenjäseninä siihen asti, kunnes oma koti löytyy. Ssesy korvaa sijaiskodeille hoidossa olevien eläinten ruoka-, hiekka-, eläinlääkäri- ja muut kulut. Tällä hetkellä yhdistyksellä on vajaat 40 sijaiskotia, ja kotia etsiviä eläimiä niissä on noin 60.

Sijaiskodeissa asuvien eläinten hoitoon tarvitaan myös ruokalahjoituksia sekä rahallista tukea esimerkiksi eläinlääkärikuluihin.

Jos olet kiinnostunut sijaiskotitoiminnasta tai muusta vapaaehtoistyöstä kodittomien eläinten hyväksi, ota yhteyttä Ssesyn hallitukseen osoitteeseen tassulliset@gmail.com. Lisätietoa toiminnasta löytyy osoitteesta ssesy.fi.

Väitös: Koirien nukutuksessa vastavaikuttaja MK-467 lievittää rauhoitusaine deksmedetomidiinin varhaisia vaikutuksia koirien sydämen ja verenkiertoelimistön toimintaan

f5ebca3a-197c-40b7-a6b6-c21106052084-main_image

Kuva: Flavia Restitutti

Eläinlääkäri Flavia Restituttin väitöstutkimus selvittää koirilla kahden eläinten nukutuksessa käytettävän lääkeaineen, deksmedetomidiinin ja MK-467:n, yhteisvaikutuksia. Deksmedetomidiinia käytetään yleisesti pieneläimillä, koska se on tehokas rauhoite. Sillä on kuitenkin jotain sivuvaikutuksia kuten sydämen sykkeen aleneminen ja muutoksia verenpaineessa. Restituttin tutkimusten tavoitteena oli ehkäistä deksmedetomidiinin sivuvaikutuksia. Restituttin tutkimuksessa selvisi, että MK-467 lievittää tai estää rahoitusaine deksmedetomidiinin vaikutuksia sydämeen ja verisuonielimistöön heikentämättä kuitenkaan merkittävästi sen tehoa rahoitusaineena.

Restituttin tutkimuksen mukaan MK-467 esti myös joitain deksmedetomidiinin metabolisia vaikutuksia. ”Eläinlääkärin potilastyössä tämä tarkoittaa, että deksmedetomidiinin verenkiertoon kohdistuvia sivuvaikutuksia voidaan vähentää ja silti säilyttää sen toivottu vaikutus eli koiran rauhoittuminen” Restitutti selittää.

Restitutti arvioi rauhoitusvaikutusta subjektiivisella asteikolla ja aivojen aktiivisuutta aivosähkökäyrästä lasketulla bispektraali-indeksillä (BIS). Verenkiertoelimistön toimintaa hän seurasi mittaamalla sydämen minuuttitilavuutta, valtimo- ja keskuslaskimopainetta sekä verenkierron vastusta. Lisäksi hän arvioi muutamien vatsaontelon elinten verenkiertoa käyttämällä reaaliaikaista, varjoaineen avulla tehtävää ultraäänitutkimusta.

Restitutti etsi MK-467:n optimiannosta, kun se annettiin samanaikaisesti deksmedetomidiinin kanssa suonensisäisesti. Hän vertasi kolmea MK-467:n annosta hoitoon, jossa koira sai pelkkää deksmedetomidiinia . Hän havaitsi, että koirat olivat merkitsevästi kevyemmin rauhoittuneita ja niiden aivojen aktiivisuus oli suurempaa kahden korkeimman MK-467-annoksen jälkeen kuin niiden saatua pelkkää deksmedetomidiinia. Havaitut erot rauhoituksen syvyydessä olivat kuitenkin niin vähäisiä, että niillä ei ole kliinistä merkitystä . Alhaisin tutkittu MK-467-annos ei täysin estänyt deksmedetomidiinin varhaisia vaikutuksia verenkierron toimintaan, kun taas korkein annos alensi verenpainetta. Keskimmäinen tutkituista annoksista piti sydämen ja verenkiertoelimistön toiminnan vakaimpana. MK-467 lievitti deksmedetomidiinin aiheuttamia muutoksia vatsaontelon elinten verenkierrossa, mikä havaittiin ultraäänitutkimuksessa. Veren sokeripitoisuus nousi deksmedetomidiinin antamisen jälkeen, minkä MK-467 esti. Vastaavasti Restitutti havaitsi myös, että plasman insuliinipitoisuus väheni deksmedetomidiinin antamisen jälkeen, mutta ei silloin, kun se annettiin yhdessä MK-467:n kanssa. Plasman vapaiden rasvahappojen pitoisuus väheni hetkellisesti yhdistelmän antamisen jälkeen, kun taas pelkän deksmedetomidiinin seurauksena tämä vaikutus oli pitkäkestoisempi. Deksmedetomidiini nosti plasman laktaattipitoisuutta, mutta yhdistelmä ei nostanut.

DVM Flavia Restitutti väittelee eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa Helsingin yliopiston Clinicum-rakennuksen Paatsama-salissa (Viikintie 49) perjantaina 11.12.2015 klo 12 aiheesta:

“Central, cardiovascular and metabolic effects of dexmedetomidine associated with the selective peripheral alpha2-adrenoceptor antagonist MK-467 in dogs”

Väitöskirja kuuluu eläinlääketieteellisen anestesiologian alaan.

Vastaväittäjänä toimii professori Sabine Kästner (Stiftung Tierärztliche Hochschule, Hannaover) ja kustoksena professori Outi Vainio.

Orion on kehittänyt Sileo® valmisteen koirien äänipelon lievittämiseen – myyntilupa EU:n alueella

2013041296329

Orion on kehittänyt reseptilääkkeen nimeltä Sileo® akuutista äänipelosta kärsiville koirille. Sileo® on ensimmäinen tähän käyttöaiheeseen kehitetty eläinlääke. Koirien ääniin liittyvät pelot ovat erittäin yleinen ongelma, ja arviolta joka toinen koira reagoi pelokkaasti tietyntyyppiseen ääneen. Sileo® valmisteen teho ja turvallisuus on testattu kliinisesti, ja se on saanut Euroopan lääkeviraston hyväksynnän EU:n alueella. Sileo® valmisteen teho perustuu tunnettuun ja perusteellisesti tutkittuun Orionin alkuperämolekyyliin, deksmedetomidiinihydrokloridiin.

Ääniä, joita koirat usein pelkäävät, ovat esimerkiksi ilotulitteet, ukkonen, laukaukset ja liikenteen melu. Pelottavan äänen kuullessaan koira ilmaisee ahdistusta ja pelkoa esimerkiksi läähättämällä, vapisemalla, yleisellä rauhattomuudella, hakemalla turvaa omistajastaan, piiloutumalla tai pyrkimällä ääntä pakoon. Äänipelko ei yleensä helpota ajan myötä. Se saattaa pikemminkin pahentua, ja koira voi alkaa pelätä arkisiakin ääniä, kuten vaikkapa autonovien kovaäänistä sulkemista tai imuriontia kotona.

Orion Eläinlääkkeet -yksikön kehitysjohtaja Mira Korpivaara kommentoi: “Idea deksmedetomidiinista lääkkeenä koirien äänipelkoon syntyi Orionilla aluksi pienen ryhmän piirissä, mutta kun todisteita sen tehosta tähän käyttöaiheeseen alkoi ilmetä yhä enemmän, käynnistimme kehitysprojektin. Matka myyntiluvan saaneeseen tuotteeseen on ollut äärimmäisen mielenkiintoinen, välillä haastavakin.”

Sileo®

Sileo® on maailmanlaajuisesti ainoa koirille hyväksytty lääkevalmiste äänipelon aiheuttaman äkillisen ahdistuksen ja pelon lievittämiseen. Se on Orionin kehittämä, ja sitä valmistetaan Orionin tehtaalla Turussa.

Sileo® valmisteen vaikuttava aine on tunnettu molekyyli deksmedetomidiinihydrokloridi, joka tällä erittäin matalalla annoksella ehkäisee tai lieventää äänistä johtuvan stressireaktion syntyä säilyttäen samalla koiran täysin toimintakykyisenä.

Sileo® on lääkemuodoltaan oromukosaalinen geeli, jota annostellaan koiran posken sisäpinnan limakalvolle. Valmistetta saa eläinlääkärin reseptillä, ja omistaja annostelee sitä koiralleen tarvittaessa.

SEY: Kodittomille eläimille tarvitaan kipeästi sijaiskoteja

sijaiskoti_fb

Kuva: Suvi Elo

Suomessa jää vuosittain kodittomaksi noin 20 000 kissaa ja joukko muita lemmikkieläimiä. Yleensä kodittomaksi jäänyt eläin tarvitsee turva- ja hoitopaikan välittömästi. Valtaosalla eläinsuojeluyhdistyksistä ei ole löytöeläintaloa, vaan kodittomalle eläimelle tarvitaan muu väliaikainen sijoituspaikka, jossa sitä hoidetaan, kunnes lopullinen koti löytyy. Suurin osa SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton 42 jäsenyhdistyksestä käyttääkin vapaaehtoisten koteja väliaikaisina sijoituspaikkoina – eli eläinten sijaiskoteina.

Sijaiskoti on eläimen väliaikainen koti, jossa se saa kuntoutua ja toipua koettelemuksistaan, tervehtyä ja opetella elämää perheenjäsenenä. Sijaiskodeista on tällä hetkellä useissa eläinsuojeluyhdistyksissä huutava pula.

– Moni tuntee löytöeläintalojen toiminnan, mutta sijaiskotitoiminta on tuntemattomampaa. Valtaosa kotia etsivistä eläimistä kuitenkin odottaa loppuelämän kotiaan juuri sijaiskodissa. Myös useilla jäsenyhdistyksillämme, joilla on löytöeläintalo, on eläimiä sijaiskodeissa, sanoo SEYn vs. toiminnanjohtaja Maria Lindqvist.

Monessa tapauksessa sijaiskoti on eläimelle paras paikka päästä uuden elämän alkuun. Sijaiskodissa eläin saa yksilöllistä huolenpitoa kodinomaisessa ympäristössä. Eläimen ominaisuudet pääsevät hyvin esille, jolloin juuri sopivan loppuelämän kodin löytäminen helpottuu. Moni arka eläin oppii sijaiskodissa luottamaan ihmiseen.

– Sijaiskotien vahvuutena on kyky ottaa huomioon eläimen yksilölliset tarpeet. Ihmisiin tottumattomia eläimiä voidaan vähitellen sopeuttaa perhe-elämään ja käytösongelmia voidaan helpottaa. Eläinyksilölle on aikaa, sanoo Lindqvist.

Sijaiskoteja tarvitaan jatkuvasti lisää SEYn jäsenyhdistyksissä. Lisäksi sijaiskodeissa olevat eläimet tarvitsevat rahallista tukea esimerkiksi eläinlääkäri- ja lääkekuluihin sekä muita lahjoituksia. SEY on aloittanut kampanjan uusien sijaiskotien löytämiseksi, sijaiskotitoiminnan tukemiseksi sekä toiminnan tunnetuksi tekemiseksi.

– Sijaiskodeille on löytöeläintaloja vaikeampaa löytää tukijoita ja ruoka- ja tarvikelahjoituksia. Pyrimme kampanjallamme löytämään uusia, hyviä sijaiskoteja sekä tukijoita ja lahjoituksia sijaiskotitoimintaa tekeville jäsenyhdistyksillemme.
 

Huomenna 3.12. käynnistyy SEYn valtakunnallinen sijaiskotikampanja. SEYn jäsenyhdistyksistä 18 on mukana kampanjassa, jolla etsitään sijaiskoteja ensisijaisesti kissoille ja koirille, mutta myös muille eläimille. Sijaiskoteja tarvitaan muun muassa pääkaupunkiseudulla, Pirkanmaalla, Satakunnassa, Seinäjoella, Oulussa, Kotkassa, Lappeenrannassa ja Joensuussa.

SEYn jäsenyhdistyksen sijaiskodiksi tai esimerkiksi ruokalahjoittajaksi voi ilmoittautua osoitteessa sey.fi/sijaiskoti

Osoitteesta sey.fi/sijaiskoti löytyvät myös juuri valmistuneet sijaiskotitoiminnan oppaat yhdistyksille ja sijaiskodeille sekä esite sijaiskotitoiminnasta.

Salossa järjestetään sijaiskotien rekrytointitapahtuma 19.12. Sijaiskotien rekrytointitapahtumia järjestetään ensi vuoden aikana eri puolilla Suomea.

Sijaiskotia etsiviä eläimiä voi auttaa lahjoituksella. Tekemällä lahjoitus tilille FI97 8000 1901 0617 63 (Danske Bank) / SEY ry ja käyttämällä viitettä 6088 lahjoitukset ohjautuvat suoraan kodittomien eläinten sijaiskotitoimintaan.

SEYllä on rahankeräyslupa, jonka tiedot löytyvät sivulta sey.fi/tue-toimintaa/kerayslupa-ja-tilinumerot

Suomen Eläinlääkäriliiton eläinten hyvinvointipalkinto eläinsuojelukeskus Onnentassulle Riihimäellä: ammattimaista toimintaa lemmikkien parhaaksi ja järkevää taloudenpitoa

2015-12-02 12_30_44-Eläinten Auttajat, Onnentassu Kotisivu

Onnentassu saa palkinnon hyvin järjestetyn, toimivasti verkostoituneen ja systemaattisesti hoidetun eläinsuojelutoiminnan sekä toimintaan tuloja tuovan eläinhoitolan ylläpitämisestä. Suomen Eläinlääkäriliiton kolmas eläinten hyvinvointipalkinto jaettiin valtakunnallisilla Eläinlääkäripäivillä Helsingissä 2. joulukuuta.

Suomen Eläinlääkäriliiton hyvinvointipalkinnon 2015 saaja on Eläinten auttajat ry:n ylläpitämää toimintaa. Yhdistyksen toiminta alkoi yli 20 vuotta sitten; nykyisissä Onnentassun tiloissa on toimittu vuodesta 2006. Vuonna 2014 Onnentassun eläinsuojelutyön asiakkaina oli 324 kissaa ja 186 koiraa sekä pieni määrä jyrsijöitä ja muita pikkulemmikkejä. Eläimet olivat omistajien pitovaikeuksien takia luovuttamia, löytöeläimiä sekä eläinsuojeluviranomaisten päätöksellä hoitoon toimitettuja. Lisäksi toiminnan osana on lemmikinomistajia palveleva eläinhoitola, joka tarjoaa hyvät olot sisällä ja ulkona hoitoon jääville lemmikeille sekä tuottaa muun varainhankinnan ohella tuloja eläinsuojelutyöhön. Eläimistä valtaosa palasi omaan kotiin tai sai uuden, tarkkaan harkitun kodin.

Kunnilla on eläinsuojelulain mukaan velvollisuus huolehtia irrallaan tavattujen kissojen ja koirien sekä muiden pienikokoisten seura- ja harraste-eläinten tilapäisen hoidon järjestämisestä. Riihimäen Onnentassu tuottaa palvelun 12 kunnalle: Riihimäki, Loppi, Kerava, Järvenpää, Mäntsälä, Pukkila, Nurmijärvi, Tuusula, Pornainen, Hausjärvi ja Askola.

Suomen Eläinlääkäriliitto kiinnitti erityisesti huomiota ammattimaisella otteella ja linjakkaasti johdettuun toimintaan, jonka keskiössä on eläinten hyvinvointi ja auttaminen. Liitto arvostaa Onnentassun hyvää, joustavaa ja luotettavaksi todettua yhteistyötä eläinsuojeluviranomaisten kanssa, muun muassa eläinsuojelullisista syistä tuotavien eläinten ja löytöeläinten jättäminen hoitoon on järjestetty viranomaisille erinomaisesti myös yöaikaan. Toiminnan järjestelmällisyydestä voi ottaa mallia.

”Onnentassu on ollut korvaamaton yhteistyökumppani valvoville virkaeläinlääkäreille, kun eläimille on tarve järjestää kiireellisesti pysyvää tai väliaikaista hoitoa. Onnentassun toiminta eläinten yksilöllisen hoidontarpeen määrittelyssä, eläimen uudelleensijoitusmahdollisuuksien arvioinnissa ja tarvittaessa myös eläimen kärsimyksen päättämisessä on ollut eläimen etua kunnioittavaa”, sanoo Eläinlääkäriliiton eläinsuojeluvaliokunnan puheenjohtaja Maria Wahlfors. Käytettävissä olevat resurssit on suunnattu järkevästi. Onnentassu tekee paljon yhteistyötä myös hoitavien eläinlääkärien kanssa. Yksityisellä eläinlääkärillä on Onnentassussa hoitohuone eläinsuojelun eläimille ja rakennuksessa sijaitsee myös Riihimäen kaupungineläinlääkärin vastaanotto.

Toimintaan kuuluu myös yleisövalistus, neuvonta ja erilaiset kampanjat sekä puuttuminen eläinten huonoon kohteluun tekemällä ilmoituksia viranomaisille. Vapaaehtoisia otetaan toimintaan mukaan hyvin mietityllä tavalla ja palkattua henkilökuntaa on neljä, siis riittävästi toiminnan ylläpitämiseen. Eläinsuojelukeskuksen tilat ja koko rakennus, ilmastointi ja lämmitys sekä ulkoilutarhat on varta vasten suunniteltu ja rakennettu tällaisen käyttöön. Kissoille ja koirille on juuri niille sopivat tilat. Rakennushankkeeseen saatiin EU:n Leader-tukea. Toimintaa johdetaan yrityksen tapaan, menot eivät voi ylittää tuloja. Toiminta on vastuullista: kotia etsiviä lemmikkejä ei luovuteta hetken mielijohteessa niitä haluaville, vaan ihmisten tietotaito, kyky ja halu sitoutua eläimen hoitoon pyritään selvittämään.

Palkinnon saajia ehdottivat Suomen Eläinlääkäriliton jäsenet ja liiton eläinsuojeluvaliokunta valmisteli ehdotuksen liiton hallitukselle. Palkinnolla kannustetaan eläinten parissa työskenteleviä entistä parempaan eläinten hyvinvoinnista huolehtimiseen sekä palkitaan erinomaisella tavalla tässä onnistuneita tahoja. Palkintorahat 3 000 euroa lahjoittaa Suomen Messusäätiö. Edelliset palkinnot annettiin vuonna 2012 ja 2009.

www.onnentassu.fi
www.sell.fi

Vuoden 2015 palkitsemisen perusteet lyhyesti

Suomen Eläinlääkäriliiton eläinten hyvinvointipalkinnon saaja Eläinten auttaja ry/ Onnentassu on palkinnon ansainnut. Toiminta on:
– ammattimaista ja linjakasta tavoitteena eläinten auttaminen
– yhteistyökykyistä niin viranomaisten, hoitavien eläinlääkärien kuin eläinten omistajien ja tulevien omistajien kanssa
– eläinten hoidon tarve, uudelleensijoittamisen mahdollisuudet tai kärsimyksen päättäminen arvioidaan eläintä kunnioittavasti
– tilat, talous, valistus ja vapaaehtoisten auttajien opastaminen ovat hyvin hoidettuja
– järjestelmällistä ja kelpaa malliksi muille alan toimijoille

Väitös: Koirien luusto- ja hermostosairauksiin löytyi uusia tautigeenejä

e3eb5527-a56e-4923-9270-15c939b284b7-main_image

Kuva: Arto Rantanen

Koiraroduissa esiintyy erilaisia luuston kehitykseen ja hermoston toimintaan liittyviä perinnöllisiä sairauksia. FM Kaisa Kyöstilä selvittää väitöskirjatyössään yhden perinnöllisen luustosairauden sekä kahden hermostorappeumasairauden geneettistä taustaa koirissa. Kyöstilä tunnisti tutkimuksessaan kyseisiin sairauksiin liittyvät geenivirheet ja samalla paljastui uusia tautimekanismeja. Kyöstilän tutkimustulokset ovat mahdollistaneet koirien testaamisen näiden geenivirheiden suhteen, mikä auttaa sekä sairausdiagnostiikassa että jalostustyössä. Tutkimuksen löydöistä voi lisäksi olla hyötyä ihmislääketieteessä, sillä koirien sairauksiin yhdistetyt geenit saatavat liittyä myös ihmisten vastaaviin sairauksiin.

Nykyisten koirarotujen populaatiorakenteesta ja jalustushistoriasta johtuen erityisesti peittyvän periytymismallin omaavia sairauksia tavataan useissa roduissa. Kyöstilän väitöstutkimuksessa tutkittiin kolmea tällaista sairautta. Näiden sairauksien taustalta paljastui uusia geenivirheitä ja sairauksien syntyyn liittyviä mekanismeja.

Harmaissa norjanhirvikoirissa sekä karjalankarhukoirissa esiintyvän kasvuhäiriön geenivirhe tunnistettu

Kyöstilä selvitti tutkimuksessaan harmaissa norjanhirvikoirissa sekä karjalankarhukoirissa esiintyvän kondrodysplasian, eli rustonsisäisen luutumisen häiriön, perinnöllistä taustaa. Sairailta koirilta tunnistettiin mutaatio ITGA10-geenistä. ITGA10-geeni koodaa luiden kasvulevyissä toimivaa α10-intergriini proteiinia, joka muodostaa rustosolujen pinnalla kollageenejä sitovan α10β1-integriini reseptorin. Geenivirheen seurauksena sairailta koirilta puuttuu kyseinen integriini reseptori, mikä johtaa luuston kasvun häiriintymiseen ja lyhytkasvuisuuteen.

Pikkuaivojen rappeumaa aiheuttavat geenivirheet tunnistettu kahdella rodulla

Kyöstilä tunnisti lisäksi kahteen eri hermostorappeumasairauteen liittyvät geenivirheet. SEL1L-geenin virhe liitettiin suomenajokoirilla esiintyvään pentuiän pikkuaivorappeumaan ja ATG4D-geenin virhe lagotto romagnolo -rodussa tunnistettuun, uuden tyyppiseen hermostosairauteen, joka alkaa nuoruus- tai aikuisiällä. Molemmissa roduissa sairaiden koirien pääasiallinen oire on etenevä pikkuaivoataksia, joka ilmenee tahdonalaisten liikkeiden koordinaation häiriöinä, joskin lagotto romagnolo -rodussa solutason muutoksia nähdään pikkuaivojen lisäksi myös muualla hermostossa sekä muissa elimissä, kun taas suomenajokoirissa solukato on rajoittunut pikkuaivoihin. Sekä SEL1L– että ATG4D geenin toiminta liittyy solunsisäisiin ”siivous” –mekanismeihin, jotka ovat Kyöstilän tutkimuksen tulosten perusteella tärkeitä hermoston normaalille toiminalle. SEL1L-proteiinilla on rooli solulimakalvostoon kytkeytyneessä proteiinien laaduntarkkailussa ja hajotuksessa. ATG4D-proteiinin toiminta liittyy taas autofagosytoosiin, jonka välityksellä soluissa hajotetaan ja kierrätetään proteiinikasautumia sekä soluelimiä.

Kyöstilän väitöstutkimuksessa koirilta tunnistettuja sairausgeenejä ei ole aiemmin liitetty vastaaviin sairauksiin muissa lajeissa. ”Koska koirien perinnölliset sairaudet vastaavat usein sekä geneettiseltä taustaltaan että kliiniseltä kuvaltaan ihmisten vastaavia sairauksia, voidaankin koiragenetiikan tutkimuksesta saatavaa tietoa soveltaa eläinlääketieteen lisäksi myös ihmisten ja muiden lajien perinnöllisten sairauksien ymmärtämiseen” Kyöstilä summaa. Kyöstilän väitöstutkimus oli osa professori Hannes Lohen johtamaa laajempaa koirien geenitutkimus hanketta.

FM Kaisa Kyöstilä väittelee eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa Helsingin
yliopiston päärakennuksessa Auditorium XII (Käyntiosoite: Unioninkatu 34)
perjantaina 04.12.2015 kello 12 aiheesta:

“Identification of novel mutations and molecular pathways for canine neurodegeneration and chondrodysplasia”

Väitöskirja kuuluu eläinlääketieteellisen genetiikan alaan.

Vastaväittäjänä toimii professori James Mickelson (Minnesotan yliopisto,
Yhdysvallat) ja kustoksena professori Hannes Lohi.

Varhaiset kokemukset ja liikunta vaikuttavat koirien pelokkuuteen

1eb56b23-75d8-4887-9d5e-f66df313d3a5-main_image

Kuva: Paula Kukkonen.

Helsingin yliopistossa ja Folkälsanin tutkimuskeskuksessa toimivan professori Hannes Lohen johtama geenitutkimusryhmä on selvittänyt erilaisten ympäristötekijöiden merkitystä koirien ääniarkuuteen, yleiseen pelokkuuteen sekä eroahdistukseen. Reilun 3000 koiran laajuinen kyselytutkimus paljasti varhaisiän kokemuksien, erityisesti emonhoidon laadun ja sosiaalistamisen, merkityksen myöhempään pelokkuuteen. Myös päivittäisen liikunnan merkitys korostuu. Tutkimus paljastaa yhteisiä ympäristötekijöitä koirien ja ihmisen ahdistushäiriöiden taustalta ja tuloksia voidaan hyödyntää hyvinvointi- ja jalostusohjelmien lisäksi myös geenitutkimuksissa. Tutkimus on julkaistu PLoS ONE-tiedejulkaisussa 3.11.2015.

Persoonallisuuteen, käyttäytymiseen ja käytöshäiriöihin vaikuttavat monet perintö- ja ympäristötekijät. Näiden eri tekijöiden parempi tuntemus antaisi uusia työkaluja pelokkuusongelmien hoitoon, koirien hyvinvoinnin edistämiseen ja tehokkaampien tutkimusasetelmien rakentamiseen. Koirien persoonallisuudella on suuri vaikutus sen omaan ja omistajan hyvinvointiin. Yleinen pelokkuus, kovien äänien pelko sekä eroahdistus ovat yleisimpiä pelokkuuteen liittyviä käyttäytymisongelmia koirilla. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaisia ympäristötekijöitä näihin ominaisuuksiin liittyy ja huomioida niitä sitten tulevissa geenitutkimuksissa.

Laadukas emonhoito, sosiaalistaminen ja liikunta auttavat

Tutkimuksessa kerättiin reilun 3000 suomalaisen koiran käyttäytymistä kuvaava aineisto. Mukana oli koiria 192 eri rodusta. Tutkimukseen osallistuvat täyttivät koiran käyttäytymistä kartoittavan validoidun kyselylomakkeen, jonka on todettu korreloivan hyvin koiran käyttäytymisen kanssa. Kysely sisälsi kysymyksiä koiran käyttäytymisestä eri tilanteissa, mutta myös koiran pentuajan tapahtumista ja tämän hetken arjen rutiineista koiran elämässä.

Tutkimuksen mielenkiintoisimpiin löydöksiin liittyy pelokkuuden yhteys koiran varhaisenkehityksen tapahtumiin ja liikunnan määrään. Pelokkaat koirat olivat muita vähemmän sosiaalistettuja, ja ne olivat kokeneet myös huonompaa emonhoitoa. ”Sosiaalistamisen merkitys on tullut esille jo aiemmissa koiria koskevissa tutkimuksissa, mutta emonhoidon merkitys koirien pelokkuudelle todetaan tässä tutkimuksessa ensimmäistä kertaa. Sitä pitäisi tutkia koirilla yksityiskohtaisemmin jatkossa, sillä sen merkitys on todettu keskeiseksi muissakin lajeissa”, toteaa tutkija FT Katriina Tiira. Tutkimusryhmän aiempitutkimus paljasti huonolaatuisen emonhoidon altistavan stereotyyppiselle käyttäytymiselle.

Tutkimuksen mukaan ääniarat sekä eroahdistuneet koirat liikkuvat merkittävästi vähemmän verrattuna koiriin, joilla ei ole äänipelkoa tai eroahdistusta. ”Liikunnan on havaittu nostavan serotoniinitasoa sekä eläimillä että ihmisillä, joten liikunnan positiiviset vaikutuksen ovat todennäköisesti läsnä myös koirilla. Erityisesti liikunnan laadun merkitys korostui: pelkästään ääniarkoja koiria vertailtaessa havaittiin että vapaana juoksemaan pääseville koirille ääniarkuus kehittyi myöhemmin kuin hihnassa ulkoileville. Liikunnan positiivisia vaikutuksia on raportoitu myös ahdistuneisuudesta kärsivillä potilailla”, kertoo professori Lohi. Tutkijat huomauttavat samalla, että liikunnan ja arkuuden yhteys voi osaltaan selittyä sillä, että ääniarka koira saattaa pelästyä ulkoillessa helpommin, ja ulkoilumäärä on siksi pienempi.

Muut arkuustekijät

Tutkimuksen mukaan arkuus lievenee koirilla iän myötä: ne sopeutuvat pelottaviin tilanteisiin tai omistaja oppii puolestaan välttämään niitä. Ääniarkuuden suhteen tilanne on tutkimuksen mukaan päinvastainen; vanhemmilla koirilla on nuoria koiria enemmän ääniarkuutta. Tutkimus paljasti myös, että ei-pelokkailla koirilla oli useammin muuta koiraseuraa samassa taloudessa. Aiempien tutkimusten mukaisesti, tulokset paljastivat myös että arkuus on yleisempää nartuilla uroksiin verrattuna ja sterilointi altistaa erityisesti ääniarkuudelle.

Tutkimus on osa laajempaa Euroopan tiedeneuvoston rahoittamaa DOGPSYCH-hanketta, jossa pyritään selvittämään erialaisten ahdistuneisuushäiriöiden kuten arkuuden, pakko-oireisuuden ja ääniarkuuden geenitaustoja ja yhtäläisyyksiä ihmisen vastaaviin sairauksiin.

Professori Lohen tutkimusryhmä toimii Helsingin yliopistossa sekä eläinlääketieteellisessä että lääketieteellisessä tiedekunnassa ja Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa, ja hänen tutkimustaan rahoittavat Helsingin yliopiston lisäksi muun muassa Suomen Akatemia, EU (LUPA), Euroopan tiedeneuvosto, ERANET-NEURON Mental Disorders, Sigrid Juséliuksen Säätiö, Suomen Kulttuurirahasto, Jane ja Aatos Erkon säätiö, Biocentrum Helsinki ja Folkhälsan.