Kissarotujen välillä on perinnöllisiä käyttäytymiseroja

3c06af1c-73f1-49fc-9487-98844719298c-w_576_h_2000
Maine coon, rag doll ja turkkilainen van. Kuva: Heikki Siltala.

Kissarodut eroavat toisistaan käyttäytymisessä; niin aktiivisuudessa, aggressiivisuudessa, arkuudessa, sosiaalisuudessa kuin stereotyyppisessä käyttäytymisessä. Helsingin yliopistossa tehty tutkimus löysi käyttäytymispiirteiden taustalta korkeat perinnöllisyysasteet. Käyttäytymisen periytyminen selittää rotujen välisiä eroja.

Kissa on suosituin lemmikkimme, mutta siitä huolimatta sen käyttäytymistä on tutkittu vain vähän.

– Koirilla käyttäytymisen rotueroja ja periytyvyyttä on tutkittu kymmenissä kansainvälisissä tutkimuksissa, kun taas tämä oli ensimmäinen tutkimus käyttäytymisen perinnöllisyydestä kissoilla, sanoo tohtorikoulutettava FM Milla Salonen, Helsingin yliopistosta.

Rotujen välillä havaittiin käyttäytymiseroja kaikissa tutkituissa piirteissä: aktiivisuudessa, ihmissosiaalisuudessa, arkuudessa, aggressiivisuudessa ja stereotyyppisessä käyttäytymisessä. Suurimmat käyttäytymiserot rotujen välillä havaittiin aktiivisuudessa ja pienimmät stereotyyppisessä käyttäytymisessä.

– Aktiivisuus on parin viikon iästä lähtien suhteellisen pysyvä ominaisuus, kun taas stereotyyppiseen käyttäytymiseen vaikuttavat monet ympäristötekijät niin pentuiässä kuin aikuisuudessakin. Tämä voi selittää havaitsemiamme eroja, kissojen geenitutkimuksen johtaja, professori Hannes Lohi kertoo.

Tutkimusryhmä selvitti käyttäytymispiirteiden perinnöllisyyttä kolmessa eri kissarodussa: maine coonissa, ragdollissa ja turkkilaisessa vanissa. Nämä rodut valittiin, sillä niistä oli riittävästi kyselyvastauksia ja tietoa kissojen vanhemmista.

– Lisäksi nämä rodut ovat geneettisesti erilaisia. Aiempien tutkimusten perusteella maine coon on sukua pohjoismaalaisille kissaroduille ja maatiaiskissoille, ragdoll taas länsieurooppalaisille ja amerikkalaisille kissaroduille. Turkkilainen van yhdessä turkkilaisen angoran kanssa näyttäisi olevan eriytynyt muista roduista, Lohi toteaa.

Noin puolet käyttäytymispiirteiden vaihtelusta periytyy

Tutkimuksessa havaittiin, että käyttäytymispiirteiden perinnöllisyysaste oli keskimäärin 0.40 – 0.50. Tämä tarkoittaa, että hiukan alle puolet käyttäytymispiirteiden vaihtelusta selittyy perinnöllisellä vaihtelulla. Perinnöllisyysasteet olivat melko samanlaisia kissarotujen välillä, rotujen geneettisistä eroista huolimatta.

Käyttäytymiseroihin on monta vaihtoehtoista selitystä. On mahdollista, että käyttäytyminen on ollut valinnan kohteena kissojen jalostuksessa. On mahdollista, että toisista roduista on haluttu aktiivisia ja toisista leppoisia. Käyttäytymispiirteet voivat myös ”liftata” jonkun toisen valinnan kohteena olevan, vaikkapa turkin tai silmien värin aikaansaavan, geenin mukana.

– Toisaalta kissarodut on jalostettu eri alueiden maatiaiskissapopulaatioista, joita ne vieläkin geneettisesti muistuttavat. Samojen alueiden kissoista periytyneet rodut voivat myös käyttäytymisessä muistuttaa toisiaan yhteisen historiansa takia, Salonen valottaa.

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella eroja saattaa osittain selittää geneettinen samankaltaisuus ja osittain erilaisten piirteiden, esimerkiksi pitkäkarvaisuuden, suosiminen.

– Käyttäytymiserojen evolutiivisen taustan selvittäminen vaatii kuitenkin vielä lisätutkimuksia, toteaa Lohi.

Tutkimuksessa hyödynnettiin aiemmin kerättyä lähes 6000 kissan käyttäytymiskyselyaineistoa. Aineisto sisälsi kyselyvastauksia 40 eri kissarodusta. Kyseessä on toistaiseksi maailman laajin kerätty kissojen käyttäytymisaineisto.

– Maaliskuussa julkaisimme uuden, parannellun kissojen käyttäytymis- ja persoonallisuuskyselyn Petsofi-alustalla, ja tavoitteemme on kerätä vastauksia yli 20 000 kissasta. Näin suurella otoskoolla pääsisimme tekemään ainutlaatuista tiedettä – ja varmistamaan nyt havaitut tulokset, ja haluankin kiittää jo tähän mennessä vastanneita kissanomistajia, Lohi sanoo.