Väitös: Koirien nukutuksessa vastavaikuttaja MK-467 lievittää rauhoitusaine deksmedetomidiinin varhaisia vaikutuksia koirien sydämen ja verenkiertoelimistön toimintaan

f5ebca3a-197c-40b7-a6b6-c21106052084-main_image

Kuva: Flavia Restitutti

Eläinlääkäri Flavia Restituttin väitöstutkimus selvittää koirilla kahden eläinten nukutuksessa käytettävän lääkeaineen, deksmedetomidiinin ja MK-467:n, yhteisvaikutuksia. Deksmedetomidiinia käytetään yleisesti pieneläimillä, koska se on tehokas rauhoite. Sillä on kuitenkin jotain sivuvaikutuksia kuten sydämen sykkeen aleneminen ja muutoksia verenpaineessa. Restituttin tutkimusten tavoitteena oli ehkäistä deksmedetomidiinin sivuvaikutuksia. Restituttin tutkimuksessa selvisi, että MK-467 lievittää tai estää rahoitusaine deksmedetomidiinin vaikutuksia sydämeen ja verisuonielimistöön heikentämättä kuitenkaan merkittävästi sen tehoa rahoitusaineena.

Restituttin tutkimuksen mukaan MK-467 esti myös joitain deksmedetomidiinin metabolisia vaikutuksia. ”Eläinlääkärin potilastyössä tämä tarkoittaa, että deksmedetomidiinin verenkiertoon kohdistuvia sivuvaikutuksia voidaan vähentää ja silti säilyttää sen toivottu vaikutus eli koiran rauhoittuminen” Restitutti selittää.

Restitutti arvioi rauhoitusvaikutusta subjektiivisella asteikolla ja aivojen aktiivisuutta aivosähkökäyrästä lasketulla bispektraali-indeksillä (BIS). Verenkiertoelimistön toimintaa hän seurasi mittaamalla sydämen minuuttitilavuutta, valtimo- ja keskuslaskimopainetta sekä verenkierron vastusta. Lisäksi hän arvioi muutamien vatsaontelon elinten verenkiertoa käyttämällä reaaliaikaista, varjoaineen avulla tehtävää ultraäänitutkimusta.

Restitutti etsi MK-467:n optimiannosta, kun se annettiin samanaikaisesti deksmedetomidiinin kanssa suonensisäisesti. Hän vertasi kolmea MK-467:n annosta hoitoon, jossa koira sai pelkkää deksmedetomidiinia . Hän havaitsi, että koirat olivat merkitsevästi kevyemmin rauhoittuneita ja niiden aivojen aktiivisuus oli suurempaa kahden korkeimman MK-467-annoksen jälkeen kuin niiden saatua pelkkää deksmedetomidiinia. Havaitut erot rauhoituksen syvyydessä olivat kuitenkin niin vähäisiä, että niillä ei ole kliinistä merkitystä . Alhaisin tutkittu MK-467-annos ei täysin estänyt deksmedetomidiinin varhaisia vaikutuksia verenkierron toimintaan, kun taas korkein annos alensi verenpainetta. Keskimmäinen tutkituista annoksista piti sydämen ja verenkiertoelimistön toiminnan vakaimpana. MK-467 lievitti deksmedetomidiinin aiheuttamia muutoksia vatsaontelon elinten verenkierrossa, mikä havaittiin ultraäänitutkimuksessa. Veren sokeripitoisuus nousi deksmedetomidiinin antamisen jälkeen, minkä MK-467 esti. Vastaavasti Restitutti havaitsi myös, että plasman insuliinipitoisuus väheni deksmedetomidiinin antamisen jälkeen, mutta ei silloin, kun se annettiin yhdessä MK-467:n kanssa. Plasman vapaiden rasvahappojen pitoisuus väheni hetkellisesti yhdistelmän antamisen jälkeen, kun taas pelkän deksmedetomidiinin seurauksena tämä vaikutus oli pitkäkestoisempi. Deksmedetomidiini nosti plasman laktaattipitoisuutta, mutta yhdistelmä ei nostanut.

DVM Flavia Restitutti väittelee eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa Helsingin yliopiston Clinicum-rakennuksen Paatsama-salissa (Viikintie 49) perjantaina 11.12.2015 klo 12 aiheesta:

“Central, cardiovascular and metabolic effects of dexmedetomidine associated with the selective peripheral alpha2-adrenoceptor antagonist MK-467 in dogs”

Väitöskirja kuuluu eläinlääketieteellisen anestesiologian alaan.

Vastaväittäjänä toimii professori Sabine Kästner (Stiftung Tierärztliche Hochschule, Hannaover) ja kustoksena professori Outi Vainio.