Eläinlääketiede

Kevät on koirien kyynpuremien sesonkiaikaa – tutkimus selvittää puremien yleisyyttä ja koirien toipumista

dog-hand-paw

Kyyt purevat Suomessa arviolta satoja koiria vuosittain. Turun yliopistossa vuosina 2013-2014 toteutetun yleisökyselyn avulla tutkijat pyrkivät vastaamaan tarkemmin kysymyksiin koirien kyynpuremien yleisyydestä ja ajoittumisesta sekä koirien toipumisesta.

Turun yliopistossa kerättiin tutkijatohtori Pälvi Salon johdolla kokemuksia ja havaintoja koirien kyynpuremista. Kyselyssä koiranomistajilta pyydettiin tietoja mm. pureman tapahtuma-ajasta ja -paikasta, koiran saamista oireista, koiralle annetusta ensiavusta ja eläinlääkärissä mahdollisesti suoritetuista hoitotoimenpiteistä sekä koiran toipumisesta pureman jälkeen. Sekä verkossa että paperikaavakkein toteutettu kysely oli hyvin suosittu, sillä havaintoja kertyi 744:stä kyyn puremasta koirasta aina etelärannikolta Rovaniemen korkeudelle asti. Suurin osa tapauksista sijoittui kuitenkin Etelä- ja Länsi-Suomen alueille.

Yli 70 % havainnoista koski vuosina 2010-2014 tapahtuneita puremia, mutta kertomuksia kyyn ja koiran kohtaamisesta saatiin myös vuosikymmenten takaa. Kyselyn aktiivisimpana vuonna eli 2013 omistajat raportoivat 222 kyynpuremaa, jota voitaneen pitää minimiarviona vuosittaisesta puremien määrästä. Tutkimus vahvistaa, että suurin osa koirien kyynpuremista sattuu keväällä ja alkukesästä: 79 % puremista ajoittuu touko-, kesä- tai heinäkuulle.

Etenkin kevät on kyykäärmeiden elinkierrossa vilkkaan liikehdinnän aikaa, mikä voi hyvin selittää puremien yleisyyden toukokuussa (37 % havainnoista). Yli puolet kyyn puremista koirista sai osuman kuonoonsa, kun taas puremat esimerkiksi raajoihin tai muualle ruumiiseen olivat harvinaisempia.

Koirat viedään eläinlääkäriin entistä useammin

Kerätty aineisto poikkeaa edukseen monista muista koirien kyynpuremia käsittelevistä aineistoista ja tutkimuksista, sillä se on ensinnäkin kooltaan ja kattavuudeltaan poikkeuksellisen suuri. Aiemmat tutkimukset pohjautuvat pääasiassa eläinlääkärien potilastietoihin, kun taas kyselyaineisto sisältää tietoa myös niistä tapauksista, joissa kyyn puremaa koiraa ei esimerkiksi pitkän ja hankalan matkan vuoksi ole voitu toimittaa eläinlääkärin hoidettavaksi. Ennen 2000-lukua vain 61 % kyiden puremista koirista sai eläinlääkärin hoitoa, kun tällä vuosikymmenellä jo yhdeksän kymmenestä koirasta on viety eläinlääkäriin. Alustavien tulosten mukaan koirat ovat toipuneet puremista hyvin, ja vain noin 5 % koirista on joko menehtynyt puremaan tai lopetettu siihen liittyvien vakavien oireiden vuoksi.

Kyselyaineiston käsittelystä vastaa biologi Pälvi Salo. Hanke on toteutettu yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa.

Väitös: Koirilta on löydetty ensimmäistä kertaa pentuiän itsestään rajoittuva epilepsia

e3b168e5-a5e0-4b3d-9e26-8bf4b3146cc9-main_image

Lagotto Romagnolo pentu.

Epilepsia on yksi yleisimmistä kroonisista neurologisista sairauksista sekä koirilla että ihmisillä. Lisäksi nuorten yksilöiden epäkypsien aivojen tiedetään olevan kypsiä aivoja alttiimpia kohtauksille. Ihmislääketieteessä tunnetaan useita itsestään rajoittuvia lapsuusiän epilepsioita, mutta koirilla ei ole aiemmin raportoitu vastaavia epilepsiaoireyhtymiä. ELL Tarja Pääkkönen (os. Jokinen) kuvaa väitöskirjatyössään ensimmäistä kertaa itsestään rajoittuvan pentuiän epilepsian Lagotto Romagnolo -rotuisilla koirilla. Lisäksi Pääkkönen tutkii epilepsian pitkäaikaisvaikutuksia koirilla, joilla on ollut nuoruusiän itsestään rajoittuva epilepsia (BFJE).

Koiratutkimuksista apua myös ihmisten epilepsiatutkimuksiin?

Koirapopulaatioiden suhteellinen sisäsiittoisuus helpottaa geenitutkimusta. Yksittäisten koirarotujen tilannetta voidaan verrata suomalaiseen tautiperintöön. Siihen kuuluvat sairaudet ovat asutushistoriamme takia yleisempiä Suomessa kuin muualla maailmassa ja ne ovat yksittäisten geenivirheiden aiheuttamia sairauksia. Näin ollen koiratutkimukset voivat toimia luonnollisena mallina myös ihmisten geneettisille eli perinnöllisille epilepsioille.

Tyypilliset oireet pentuiän itsestään rajoittuvassa epilepsiassa Lagotto Romagnolo –rotuisilla koirilla

Pääkkösen tutkimuksessa ilmeni, että sairaiden koirien kohtaukset alkavat keskimäärin 6 viikon iässä ja loppuvat itsestään yleensä 4 kuukauden ikään mennessä. Kohtaukset ovat useimmiten paikallisalkuisia ja niille tyypillistä on tärinä sekä jäykkyys. Kohtausten välillä useimmat sairaat koirat ovat normaaleja, mutta koirilla, joilla kohtaukset ovat vakavampia, havaitaan neurologisia oireita, kuten koordinaation puutetta kävelyssä, myös kohtausten välillä. Nämä neurologiset puutokset häviävät itsestään kohtausten loppuessa. Useimmilla sairailla koirilla todetaan epänormaalia aktiivisuutta aivosähkökäyrässä kohtausten välillä. Perinteisillä kuvantamismenetelmillä, kuten magneettikuvauksella, ei havaita muutoksia aivoissa pentuiän itsestään rajoittuvassa epilepsiassa.

Isotooppikuvantamista voidaan hyödyntää koirien epilepsiatutkimuksessa

Pääkkönen tutkii väitöstyössään isotooppikuvantamisen (PET) käyttöä koirien epilepsian tutkimuksessa käyttämällä merkkiaineena radioaktiivisesti merkittyä glukoosia (FDG). Pääkkönen havaitsi sairailla koirilla FDG-PET tutkimuksen avulla alentuneen aineenvaihdunnan alueita, jotka vastaavat hyvin paikallisia aivosähkökäyrälöydöksiä. Tämä tukee käsitystä, että epänormaalin aineenvaihdunnan alueet edustavat epilepsiakeskusta.

Pentuiän itsestään rajoittuvan epilepsian periytymismalli ja geenivirhe sairauden taustalla

Pääkkönen toteaa Lagottojen pentuiän itsestään rajoittuvan epilepsian periytyvän autosomaalisesti peittyvästi. Väitöskirjatutkimus paljastaa sairauden taustalla olevan geenivirheen LGI2 –proteiinia koodaavassa geenissä. Tutkimus osoittaa LGI2 -proteiinin toimivan hermosolujen välisissä liitoskohdissa, synapseissa, LGI1 –proteiinin tavoin. LGI2 –proteiini on aktiivinen epäkypsissä aivoissa kun taas LGI1 toimii kypsissä aivoissa vuorovaikutuksessa hermosolujen solukalvoproteiinien ADAM22 ja ADAM23 kanssa. Tämä LGI2 ja LGi1 -proteiinien välillä tapahtuva aktiivisuuden siirtyminen iän myötä tarjoaa selitysmallin kohtausten häviämiselle itsestään. Geenilöydös voi antaa lisätietoa myös ihmisten epilepsioiden tutkimukseen.

Käytösmuutoksia tavataan myös koirilla

Ihmislääketieteessä on tutkittu paljon epilepsian liitännäisongelmia, kuten käytösmuutoksia. Eläinlääketieteessä epilepsiaan mahdollisesti liittyviä liitännäissairauksia on tutkittu vasta vähän. Kohtausten suhteen ennuste on hyvä ja niiden esiintyminen myöhemmin aikuisiällä on harvinaista tutkituilla koirilla, joilla on ollut BFJE. Myös elinajan odote vastaa terveitä rotusisaria. Siitä huolimatta Pääkkösen tutkimus paljastaa käytösmuutoksia koirilla, joilla on ollut pentuiän itsestään rajoittuva epilepsia. Havaitut käytösmuutokset vastaavat ihmisen ADHD-oireyhtymää. Pääkkösen tutkimus vahvistaa käsitystä epilepsian ja liitännäissairauksien yhteisestä taustatekijästä ja siitä, etteivät käytösmuutokset ole riippuvaisia kohtauksiin liittyvistä tekijöistä, kuten kohtausten vakavuudesta ja niiden esiintymistiheydestä.

ELL Tarja Pääkkönen väittelee 4.3.2016 kello 12 Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta “Benign Familial Juvenile Epilepsy in Lagotto Romagnolo Dogs”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Yliopiston päärakennus, Auditorium XIV, Fabianinkatu 33.

Vastaväittäjänä on Professor, PhD Holger Volk, Royal Veterinary College, ja kustoksena on professori Outi Vapaavuori.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Dissertationes Scholae Doctoralis Ad Sanitatem Investigandam Universitatis Helsinkiensis.

Linkit

Väitöskirjan elektroninen versio

Väitös: Koirien nukutuksessa vastavaikuttaja MK-467 lievittää rauhoitusaine deksmedetomidiinin varhaisia vaikutuksia koirien sydämen ja verenkiertoelimistön toimintaan

f5ebca3a-197c-40b7-a6b6-c21106052084-main_image

Kuva: Flavia Restitutti

Eläinlääkäri Flavia Restituttin väitöstutkimus selvittää koirilla kahden eläinten nukutuksessa käytettävän lääkeaineen, deksmedetomidiinin ja MK-467:n, yhteisvaikutuksia. Deksmedetomidiinia käytetään yleisesti pieneläimillä, koska se on tehokas rauhoite. Sillä on kuitenkin jotain sivuvaikutuksia kuten sydämen sykkeen aleneminen ja muutoksia verenpaineessa. Restituttin tutkimusten tavoitteena oli ehkäistä deksmedetomidiinin sivuvaikutuksia. Restituttin tutkimuksessa selvisi, että MK-467 lievittää tai estää rahoitusaine deksmedetomidiinin vaikutuksia sydämeen ja verisuonielimistöön heikentämättä kuitenkaan merkittävästi sen tehoa rahoitusaineena.

Restituttin tutkimuksen mukaan MK-467 esti myös joitain deksmedetomidiinin metabolisia vaikutuksia. ”Eläinlääkärin potilastyössä tämä tarkoittaa, että deksmedetomidiinin verenkiertoon kohdistuvia sivuvaikutuksia voidaan vähentää ja silti säilyttää sen toivottu vaikutus eli koiran rauhoittuminen” Restitutti selittää.

Restitutti arvioi rauhoitusvaikutusta subjektiivisella asteikolla ja aivojen aktiivisuutta aivosähkökäyrästä lasketulla bispektraali-indeksillä (BIS). Verenkiertoelimistön toimintaa hän seurasi mittaamalla sydämen minuuttitilavuutta, valtimo- ja keskuslaskimopainetta sekä verenkierron vastusta. Lisäksi hän arvioi muutamien vatsaontelon elinten verenkiertoa käyttämällä reaaliaikaista, varjoaineen avulla tehtävää ultraäänitutkimusta.

Restitutti etsi MK-467:n optimiannosta, kun se annettiin samanaikaisesti deksmedetomidiinin kanssa suonensisäisesti. Hän vertasi kolmea MK-467:n annosta hoitoon, jossa koira sai pelkkää deksmedetomidiinia . Hän havaitsi, että koirat olivat merkitsevästi kevyemmin rauhoittuneita ja niiden aivojen aktiivisuus oli suurempaa kahden korkeimman MK-467-annoksen jälkeen kuin niiden saatua pelkkää deksmedetomidiinia. Havaitut erot rauhoituksen syvyydessä olivat kuitenkin niin vähäisiä, että niillä ei ole kliinistä merkitystä . Alhaisin tutkittu MK-467-annos ei täysin estänyt deksmedetomidiinin varhaisia vaikutuksia verenkierron toimintaan, kun taas korkein annos alensi verenpainetta. Keskimmäinen tutkituista annoksista piti sydämen ja verenkiertoelimistön toiminnan vakaimpana. MK-467 lievitti deksmedetomidiinin aiheuttamia muutoksia vatsaontelon elinten verenkierrossa, mikä havaittiin ultraäänitutkimuksessa. Veren sokeripitoisuus nousi deksmedetomidiinin antamisen jälkeen, minkä MK-467 esti. Vastaavasti Restitutti havaitsi myös, että plasman insuliinipitoisuus väheni deksmedetomidiinin antamisen jälkeen, mutta ei silloin, kun se annettiin yhdessä MK-467:n kanssa. Plasman vapaiden rasvahappojen pitoisuus väheni hetkellisesti yhdistelmän antamisen jälkeen, kun taas pelkän deksmedetomidiinin seurauksena tämä vaikutus oli pitkäkestoisempi. Deksmedetomidiini nosti plasman laktaattipitoisuutta, mutta yhdistelmä ei nostanut.

DVM Flavia Restitutti väittelee eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa Helsingin yliopiston Clinicum-rakennuksen Paatsama-salissa (Viikintie 49) perjantaina 11.12.2015 klo 12 aiheesta:

“Central, cardiovascular and metabolic effects of dexmedetomidine associated with the selective peripheral alpha2-adrenoceptor antagonist MK-467 in dogs”

Väitöskirja kuuluu eläinlääketieteellisen anestesiologian alaan.

Vastaväittäjänä toimii professori Sabine Kästner (Stiftung Tierärztliche Hochschule, Hannaover) ja kustoksena professori Outi Vainio.

Orion on kehittänyt Sileo® valmisteen koirien äänipelon lievittämiseen – myyntilupa EU:n alueella

2013041296329

Orion on kehittänyt reseptilääkkeen nimeltä Sileo® akuutista äänipelosta kärsiville koirille. Sileo® on ensimmäinen tähän käyttöaiheeseen kehitetty eläinlääke. Koirien ääniin liittyvät pelot ovat erittäin yleinen ongelma, ja arviolta joka toinen koira reagoi pelokkaasti tietyntyyppiseen ääneen. Sileo® valmisteen teho ja turvallisuus on testattu kliinisesti, ja se on saanut Euroopan lääkeviraston hyväksynnän EU:n alueella. Sileo® valmisteen teho perustuu tunnettuun ja perusteellisesti tutkittuun Orionin alkuperämolekyyliin, deksmedetomidiinihydrokloridiin.

Ääniä, joita koirat usein pelkäävät, ovat esimerkiksi ilotulitteet, ukkonen, laukaukset ja liikenteen melu. Pelottavan äänen kuullessaan koira ilmaisee ahdistusta ja pelkoa esimerkiksi läähättämällä, vapisemalla, yleisellä rauhattomuudella, hakemalla turvaa omistajastaan, piiloutumalla tai pyrkimällä ääntä pakoon. Äänipelko ei yleensä helpota ajan myötä. Se saattaa pikemminkin pahentua, ja koira voi alkaa pelätä arkisiakin ääniä, kuten vaikkapa autonovien kovaäänistä sulkemista tai imuriontia kotona.

Orion Eläinlääkkeet -yksikön kehitysjohtaja Mira Korpivaara kommentoi: “Idea deksmedetomidiinista lääkkeenä koirien äänipelkoon syntyi Orionilla aluksi pienen ryhmän piirissä, mutta kun todisteita sen tehosta tähän käyttöaiheeseen alkoi ilmetä yhä enemmän, käynnistimme kehitysprojektin. Matka myyntiluvan saaneeseen tuotteeseen on ollut äärimmäisen mielenkiintoinen, välillä haastavakin.”

Sileo®

Sileo® on maailmanlaajuisesti ainoa koirille hyväksytty lääkevalmiste äänipelon aiheuttaman äkillisen ahdistuksen ja pelon lievittämiseen. Se on Orionin kehittämä, ja sitä valmistetaan Orionin tehtaalla Turussa.

Sileo® valmisteen vaikuttava aine on tunnettu molekyyli deksmedetomidiinihydrokloridi, joka tällä erittäin matalalla annoksella ehkäisee tai lieventää äänistä johtuvan stressireaktion syntyä säilyttäen samalla koiran täysin toimintakykyisenä.

Sileo® on lääkemuodoltaan oromukosaalinen geeli, jota annostellaan koiran posken sisäpinnan limakalvolle. Valmistetta saa eläinlääkärin reseptillä, ja omistaja annostelee sitä koiralleen tarvittaessa.

Väitös: Ihmisten astmalääke budesonidi soveltuu myös koirien hengitystiesairauksien hoitoon

11df20fb-fe9a-4989-80a6-1e58061d1e66-main_image

Koira hengittää astmalääkettä. Kuva: Marika Melamies.

Henkitorven, keuhkoputkien ja keuhkokudoksen sairaudet ovat koirilla melko yleisiä. Tyypillisiä oireita ovat jatkuva yskä, limaiset yskökset sekä rasituksensietokyvyn heikentyminen. Oireet ovat usein niin vakavia, että ne alentavat merkittävästi niin lemmikin kuin omistajankin elämänlaatua. Koirien hengitystiesairauksien hoito on usein oireenmukaista, koska parantavaa lääkitystä ei ole. ELL Marika Melamies selvittää väitöstutkimuksessaan sekä diagnostista menetelmää että hoitomuotoa, hengitettävää kortikosteroidia, jonka käytöstä lemmikkieläimillä ei ole aikaisempaa tutkimustietoa. Melamiehen tutkimus osoittaa, että hengitettävän kortikosteroidin, budesonidin, käyttö koirilla on turvallista.

Hengitystiesairauksien hoidon kehittymisen kannalta on oleellista, että diagnosoinnissa käytettävät menetelmät ovat luotettavia sekä lääkitykset turvallisia ja helposti annosteltavia.

Yksi yleisimmin käytetyistä hoitomuodoista on pitkäkestoinen kortikosteroidilääkitys. Erityisesti suun kautta annosteltaessa kortikosteroidit voivat aiheuttaa haittavaikutuksia, kuten runsasta juomista ja virtsaamista, ruokahalun voimakasta kasvua, mahalaukun limakalvon haavaumia, elimistön puolustuskyvyn heikkenemistä, sydämen tiheälyöntisyyttä, lihaskatoa, sokeritautia, sekä pahimmillaan elimistön oman kortisolituotannon lamaantumista. Hengitysteiden kautta annosteltavien eli inhaloitavien kortikosteroidien käyttö on pienemmän haittavaikutusriskin takia vakiintunut hoitomuoto ihmisen astman ja pitkittyneen keuhkoputkentulehduksen hoidossa ja se on yleistymässä myös lemmikkieläimillä, vaikka aikaisempaa tutkimustietoa näiden lääkeaineiden farmakokinetiikasta, eli lääkeaineen imeytymisestä, jakautumisesta elimistössä, metaboliasta ja erittymisestä, koirilla ei ole.

Monissa hengitystiesairauksissa taudin syyn selvitys vaatii muiden tutkimusten lisäksi hengitysteiden tähystämisen ja keuhkohuuhtelunäytteen ottamisen, jotta saadaan kerättyä epiteelejä verhoavaa nestettä (ELF). Melamies tutki keuhkohuuhtelunäytteessä käytetyn nestemäärän vaikutusta takaisin saadun ELF:in määrään. Tulokset osoittivat, että huuhtelunesteen määrän suhteuttaminen koiran painoon tuotti vakaamman ELF:in saannon kuin vakionestemäärän käyttö.

Lisäksi Melamies tutki inhaloitavan eli hengitettävän kortikosteroidin, budesonidin, farmakokineettisiä ominaisuuksia inhalaation ja suonensisäisen annostelun jälkeen. Inhaloidun budesonidin farmakokinetiikassa ei havaittu suuria eroja verrattuna lapsilla saatuihin tuloksiin mutta budesonidin keuhkohyötyosuus jäi koirilla hieman matalammaksi. Melamiehen tutkimus osoitti inhaloitavan budesonidin käytön olevan turvallista koirilla. Melamies osallistui myös budesonidin määritysmenetelmän kehittämiseen ja validointiin.

Melamies tutki myös kortikosteroidien haittavaikutuksia. Koirat saivat kortikosteroidilääkitystä kuukauden ajan hengitysteiden kautta (budesonidi tai flutikasonipropionaatti) tai suun kautta (prednisoloni). Tutkimuksessa todettiin sekä prednisolonin että flutikasonipropionaatin lamaavan elimistön omaa kortisolituotantoa toisin kuin budesonidin. Tulos osoitti, että käytetyillä annoksilla haittavaikutusten riski inhaloitavalla budesonidilla oli pienempi kuin muilla tutkituilla lääkkeillä.
Melamiehen väitöstutkimus tuo uutta tietoa koirien keuhkohuuhtelunäytteessä käytettävästä nestemäärästä sekä inhaloitavan budesonidin farmakokinetiikasta ja haittavaikutuksista. ”Tutkimustulosten perusteella tutkimuksia inhaloitavan budesonidin käytöstä koirien hengitystiesairauksien hoidossa kannattaa jatkaa” toteaa Melamies.

ELL Marika Melamies väittelee eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa Helsingin yliopiston EE-rakennuksen

Walter-salissa (Agnes Sjöbergin katu 2) perjantaina 6.11.2015 klo 12 aiheesta:
“Studies on Canine Lower Respiratory Tract with Special Reference to Inhaled Corticosteroids”
Väitöskirja kuuluu pieneläinten sairauksien alaan.
Vastaväittäjänä toimii professori Cecile Clercx (University of Liége, Belgia) ja kustoksena Thomas Spillmann.

Linkit

Väitöskirjan elektroninen versio

 

Väitös: Onkolyyttiset virukset alustavissa tutkimuksissa lupaavia koirien syöpien hoidossa

e0d95edf-da45-470c-85c7-2bcc08edcb8b-main_image

Kuvaaja: Karoliina Autio.

Syöpä on yksi yleisimmistä koirien, kissojen ja ihmisen kuolinsyistä. Uusista hoitomuodoista onkolyyttiset virukset ovat lupaavia. ELL Karoliina Autio selvittää väitöstutkimuksessaan prekliinisesti geneettisesti muunnellun onkolyyttisen vacciniaviruksen ja Semliki Forest -viruksen tehoa koirien ja kissojen syöpien hoidossa. Aution tutkimuksessa saatiin näyttöä näiden virusten hyödyllisyydestä syövän hoidossa. Koirien ja kissojen kasvaimet voivat toimia mallina myös ihmisten syöpien hoidossa.

*Onkolyyttiset virukset ovat luonnossa esiintyviä viruksia, joita on muokattu niin, että ne eivät enää kykene jakaantumaan normaalisoluissa, mutta jakaantuvat syöpäsoluissa ja tuhoavat ne. Eläinlääketieteessä ainoastaan onkolyyttistä koirien adenovirusta on käytetty koirien syövän hoidossa, mutta kliininen hoitokoe on meneillään myös onkolyyttisellä vacciniaviruksella. Kissojen syöpien hoidossa ei ole toistaiseksi käytetty onkolyyttisiä viruksia.

Aution tutkimuksessa käytetystä vacciniaviruksesta oli poistettu vaccinian kasvutekijä- ja tymidiinikinaasigeeni, jolloin virus on syöpäspesifisempi kuin aikaisemmat eläinlääketieteellisissä tutkimuksissa käytetyt vacciniavirukset. Lisäksi vacciniavirukseen on lisätty immuunipuolustusta parantava CD40Lgeeni. Avirulentti Semliki Forest –virus (SFV) puolestaan hakeutuu luonnostaan kasvainkudokseen ja lisääntyy siellä.

Aution tutkimuksessa ilmeni, että sekä vacciniavirus että SFV kykenevät tappamaan syöpäsoluja. Vacciniavirus infektoi useimmat koirien kasvainkudokset sekä hidasti merkittävästi hiirille aiheutettujen syöpien kasvua. Vacciniaviruksen lisääntyminen kissan levyepiteelikarsinoomasoluissa oli poikkevaa, koska syntyneet virukset olivat morfologialtaan epänormaaleja, mutta kuitenkin infektiokykyisiä.

Haittavaikutuksista vähän näyttöä

Virusten antaminen ei aiheuttanut merkittäviä haittavaikutuksia koirille, mutta yhdellä koiralla epäiltiin vacciniaviruksen aiheuttamaan epileptiformista kohtausta. Vacciniaviruksen DNA:n määrä laski nopeasti veressä infuusion jälkeen, mutta DNA:ta todettiin veressä vielä viikon päästä. Infektiivistä vacciniavirusta todettiin ainoastaan verinäytteissä, jotka kerättiin välittömästi virusinfuusion jälkeen. Virtsa-, sylki- ja ulostenäytteissä viruksia ei todettu.

Aution tutkimustulosten perusteella onkolyttinen vacciniavirus ja SFV infektoivat ja tappoivat testattuja koiran kasvainsolulinjoja ja lisäksi vaccinia-virus hidasti syövän kasvua hiirimallissa ja infektoi potilaskoirista kerättyjä kasvaimia. Kumpikaan virus ei aiheuttanut henkeä uhkaavia haittavaikutuksia terveillä koirilla. Autio toteaa, että löydösten perusteella kumpaakin virusta kannattaa tutkia lisää koirien syöpien hoidossa.

ELL Karoliina Autio väittelee eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa Helsingin yliopiston EE-rakennuksen Walter-salissa (Agnes Sjöbergin katu 2) perjantaina 28.8.2015 klo 12 aiheesta:

“Efficacy and safety of oncolytic vaccinia virus and Semliki Forest virus in the treatment of canine and feline malignant tumours”.

Väitöskirja kuuluu pieneläinten sairauksien alaan.

Vastaväittäjänä toimii professori Henrik Rönnberg (Sveriges Lantbruksuniversitet, Ruotsi) ja kustoksena professori Outi Vapaavuori.

*Onkolyyttisten virusten määritelmä: lähde Wikipedia.

Linkit

Väitöskirjan elektroninen versio

Koiralta löydetty antibiooteille erittäin vastustuskykyinen NDM-bakteeri

3fa33711-074e-4f1b-89a3-3235c637f98a-main_image

NDM-bakteerin testaus karbapenemaasin tuoton varalta, nk. apila-testi. Kuva: Thomas Grönthal.

Suomessa on havaittu ensimmäistä kertaa antibiooteille erittäin vastustuskykyinen NDM-Escherichia coli –bakteeri eläimeltä. Bakteeri tuottaa niin kutsuttua New Delhi -metallo-beetalaktamaasia (NDM), joka hajottaa kefalosporiini- ja karbapeneemiantibiootteja. NDM-bakteerit ovat yleensä vastustuskykyisiä lähes kaikille antibiooteille. Bakteeri eristettiin itäsuomalaisen koiran korvanäytteestä Eläinlääketieteellisen tiedekunnan kliinisen mikrobiologian laboratoriossa. Koiraa oli lääkitty useilla antibiooteilla.

Bakteerin ominaisuuksia ja levinneisyyttä selvitetään

Karbapenemaaseja, kuten NDM, tuottavat bakteerit ovat Suomessa ihmisillä yleistymässä. Viiden viime vuoden aikana karbapenemaasia tuottava bakteeri on todettu 66 ihmisellä; näistä 25:llä oli kyseessä NDM-tartunta. Tällaiset bakteerit ovat ihmisillä yleisiä Kaukoidän ja Välimeren maissa, erityisesti sairaaloissa. Ne ovat rantautuneet Suomeen ulkomaisista sairaaloista tulevien potilaiden ja matkailijoiden mukana.

Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos selvittävät yhteistyössä nyt löytyneen bakteerikannan ominaisuuksia, alkuperää sekä levinneisyyttä. Alustavien tutkimusten perusteella samantyyppinen bakteeri on löytynyt myös toiselta koiralta. Koirilla on yhteys toisiinsa.

NDM-bakteeritartunta on usein oireeton. Bakteerit eivät ole perusterveille ihmisille tai eläimille vaarallisia, mutta niiden aiheuttamia infektioita on vaikea hoitaa tehokkaiden lääkkeiden puuttuessa. Ne ovat aiheuttaneet maailmalla useita sairaalaepidemioita. Bakteerit voivat myös levitä ihmisten ja eläinten välillä.

Antibioottiresistenssi lisääntynyt seuraeläinten taudinaiheuttajissa

Vastikään julkaistun FINRES-Vet 2010–2012 -raportin mukaan antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit ovat lisääntyneet huolestuttavasti koirilla ja kissoilla. Esimerkiksi laajakirjoisia beeta-laktamaaseja (nk. ESBL) tuottavien bakteerien osuus kolminkertaistui 1,5 %:sta 4,3 %:iin seurantajakson aikana. Kehityssuunnan taittamiseksi antibioottien käyttöä pitää eläimillä vähentää. Niitä tulee käyttää vain bakteeri-infektioiden hoitoon. Bakteriologisten näytteiden tutkiminen on tärkeää, jotta hoito valitaan alun perin oikein ja jotta vastustuskykyiset bakteerit löydetään ajoissa.

Eläinlääkäriasemien verkkosivuilla ilmoitetuissa hinnastoissa puutteita

vet-clipart-eiM7rXLin

Aluehallintovirastojen toteuttama valvontakampanja osoitti, että kaikki eläinlääkäriasemat eivät tunne hintamerkintäasetuksen vaatimusta hinnaston esittämisestä verkkosivuilla.

Kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta annetun asetuksen eli ns. hintamerkintäasetuksen mukaan palveluntarjoajan on julkaistava hinnasto verkkosivustoilla, joilla harjoitetaan kaupankäyntiä. Hinnaston ansiosta kuluttajilla on mahdollisuus vertailla eri yritysten hintoja.

Hinnastossa on esitettävä myyntihinnat, tai jos täsmällisiä myyntihintoja ei voida esittää, tiedot myyntihintojen määräytymisperusteista (esimerkiksi X € / tunti). Jos erilaisia palveluja on niin paljon, että kaikkien hintoja ei ole mahdollista merkitä hinnastoon, riittää, että hinnastoon merkitään tavallisimpien palveluiden myyntihinnat tai niiden määräytymisperusteet. Hinnastossa on tällöin oltava maininta täydellisestä, kaikki palvelut sisältävästä hinnastosta ja kuluttajalle on annettava sen tiedot hänen niitä pyytäessään.

Aluehallintovirastot selvittivät, kuinka hyvin eläinlääkäriasemat noudattavat velvollisuutta hinnaston esittämisestä verkkosivustoilla. Valvontakampanja toteutettiin maalis-toukokuussa 2015 kaikkien aluehallintovirastojen alueilla sekä Ahvenanmaalla ja sen aikana tarkistettiin yhteensä lähes 260 verkkosivustoa. Kampanjan tavoitteena oli myös edistää hintamerkintäsäännösten tunnettuutta ja niiden noudattamista.

Hieman alle puolella tarkastetuista verkkosivustoista oli puutteita hinnaston ilmoittamisessa. Useimmiten hinnastoa ei ilmoitettu verkkosivuilla lainkaan tai se oli hyvin suppea. Suurin osa puutteista johtui siitä, ettei yritys ollut tietoinen velvoitteesta pitää palveluhinnasto esillä myös verkkosivuilla. Havaitut puutteet korjattiin pääsääntöisesti nopeasti sen jälkeen kun aluehallintovirasto oli ollut elinkeinonharjoittajaan yhteydessä.

Valvontakampanja lisäsi eläinlääkäriasemien tietoisuutta hintamerkintäasetuksen sisällöstä. Yritykset saivat tarkastajilta tarvittaessa tietoa myös muista hintojen merkitsemiseen liittyvistä velvoitteista.

Aluehallintovirastot ja kuluttaja-asiamies jatkavat palveluhinnastojen esilläpitoon liittyvää valvontaa osana yleisiä hinnan ilmoittamista koskevia valvontatehtäviään.

Lue lisää:

KKV:n tiedote 4.3.2015: Aluehallintovirastot tarkastavat eläinlääkäriasemien verkkosivujen hinnastoja

Väitös: Polven sairauksista kärsivien koirien toiminnallisuutta ja fysioterapian tuloksia voidaan arvioida luotettavasti uudella testipatterilla, Finnish Canine Stifle Indexillä

091d3b60-3f11-40e3-9212-9c892fd51f2a-main_image

MSc Heli Hyytiäinen ja irlanninsusikoira. Kuva: Jussi Kokkonen.

Polven sairaudet ovat yleisimpiä syitä koirien takaraajojen ontumiin. Nykyään fysioterapia on olennainen osa polvipotilaiden hoitoa koirilla. Jotta potilaan kuntoutumisen tasoa voidaan arvioida objektiivisesti, tarvitaan luotettavia arviointimenetelmiä. Yksittäiset menetelmät, kuten liikelaajuuden tai painonvarauksen mittaukset, antavat vain osittaista tietoa toiminnallisuudesta. Vaikka erilaiset hoitotulosten arviointiin tarkoitetut testipatterit ovat tärkeä osa ihmisten fysioterapiaa, ei eläinten fysioterapiaan ole toistaiseksi tällaisia arviointimenetelmiä kehitetty. MSc Heli Hyytiäinen tarkastelee väitöskirjatyössään koirien polvisairauksien toimintakyvyn määrittämiseen tarkoitettuja erillisiä arviontimenetelmiä ja niitä yhdistämällä kehitti testipatteri Finnish Canine Stifle Indexin. Uuden testipatterin avulla voidaan jatkossa luotettavasti arvioida polven sairauksista kärsivien koirien yleistä toiminnallisuutta ja fysioterapian tuloksia.

Hyytiäisen tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tutkittiin 14 yleisesti käytössä olevan fysioterapeuttisen arviointimenetelmän ja kuuden eläinlääkärin käyttämän tutkimusmenetelmän yhteneväisyyttä 64 koiralla, joista 43:lla oli polvisairaus ja 21 oli terveitä. Tämän perusteella Hyytiäinen valitsi 8 parasta fysioterapeuttista arviointimenetelmää osatehtäviksi testipatteriin, Finnish Canine Stifle Indexiin (FCSI). Testipatterin numeerinen skaala muodostui välille 0-263. Toiminnallisen suoritustason arvioimiseksi Hyytiäinen määritteli raja-arvot 60 ja 120, jotka erottavat riittävän, rajoittuneen ja selkeästi rajoittuneen polven toimintakyvyn toisistaan. FCSI:n kokonaistuloksen sisäinen luotettavuus oli hyvä.

Tutkimuksen toisessa vaiheessa testipatterin luotettavuutta ja muutosherkkyyttä tutkittiin 57 koiralla, joista 29:llä oli polven sairaus, 17:llä oli jokin muu tuki- ja liikuntaelimistön sairaus kuin polvesta johtuva ja 11 oli terveitä. Polvisairaiden koirien FCSI-tulos pieneni merkittävästi verrattuna kahteen muuhun ryhmän, jonka perusteella Hyytiäinen osoittaa FCSI:llä olevan hyvä muutosherkkyys. Myös kolmen FCSI:ä testanneen fysioterapeutin välinen luotettavuus oli erinomainen ilman merkittäviä eroja heidän väillään.

Hyytiäisen tutkimuksessa kehitetyllä uudella testipatterilla, FCSI:llä, voidaan jatkossa luotettavasti arvioida polven sairauksista kärsivien koirien yleistä toiminnallisuutta ja fysioterapian tuloksia.

MSc Heli Hyytiäinen väittelee eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa Helsingin yliopiston päärakennuksen Auditorium XIV-salissa (Fabianinkatu 33) perjantaina 29.5.2015 klo 12.00 aiheesta: ”Developing a physiotherapeutic testing battery for dogs with stifle dysfunction”
Väitöskirja kuuluu pieneläinten sairauksien alaan. Vastaväittäjänä toimii tohtori Anna Bergh (Sveriges Lantbruksuniversitet, Ruotsi) ja kustoksena professori Outi Vapaavuori.

Uusi hermorappeumasairaus ja sitä aiheuttava geenivirhe tunnistettu

2c3e901c-6ee2-4a6c-8b21-7062067b6a39-main_image

Lagotto Romagnolo. Kuva: Marko Saren.

Professori Hannes Lohen (HY ja Folkhälsan) ja Tosso Leebin (Bernin yliopisto) tutkimusryhmien johtama kansainvälinen hanke yhteistyössä Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan neurologiaan ja patologiaan erikoistuneiden eläinlääkäreiden kanssa ovat tunnistaneet koirista uuden hermorappeumasairauden ja siihen liittyvän toimintahäiriön ATG4D-geenistä. Tutkimustulokset avaavat uusia näkymiä hermosolujen toimintaan ja parempien hoitomuotojen kehittämiseen hermorappeumasairauksiin. Lisäksi ATG4D-geenia voidaan pitää ehdokasgeeninä ihmisillä esiintyviin vastaavantyyppisiin rappeumasairauksiin. Tutkimus julkaistiin arvostetussa PLoS Genetics –lehdessä 15.4.2015.

Suomalais-sveitsiläinen tutkimusyhteistyö on johtanut läpimurtoon Lagotto Romagnolo -rotua koskevassa aivotutkimuksessa. Lagotto Romagnolo on Italiasta maailmalle levinnyt mm. tryffelien etsitään käytetty koirarotu. Rotu on ollut geenitutkijoiden kiinnostuksen kohteena siinä esiintyvien erilaisten periytyvien hermostosairauksien vuoksi. Nyt julkaistu tutkimus paljastaa rodusta uudentyppisen hermorappeumasairauden, jonka patologiset löydökset näkyvät keskushermoston lisäksi myös monissa muissa elimissä. Sairaat koirat kärsivät pääasiallisesti pikkuaivojen toimintahäiriöistä, joka näkyy liikekoordinaation puutteena. Osalla sairaista koiria esiintyy myös epänormaaleja silmänliikkeitä sekä käytösmuutoksia. Sairauden alkamisikä vaihtelee neljästä kuukaudesta neljään vuoteen.

Geenilöytö avaa näkymiä hermorappeumien syihin

Geneettiset tutkimukset paljastivat hermorappeumaa sairastavilta koirilta yhden emäksen muutoksen ATG4D-geenissä. ATG4D-geenin toiminta liittyy erityiseen solunsisäiseen ”puhdistusjärjestelmään” eli autofagosytoosimekanismiin, jonka välityksellä solu hajottaa esimerkiksi vaurioituneita soluelimiä ja pitää yllä solujen normaalitoimintaa. Mekanismi on tärkeä myös solujen ravintoaineiden kierrättäjä haastavammissa olosuhteissa kuten nälkiintymisen aikana. Sairaiden koirien aivokudoksesta löytyikin merkkejä autofagosytoosin häiriintymisestä.

ATG4D-geeniä ei ole aiemmin liitetty perinnöllisiin sairauksiin ja sitä voidaan pitää näiden tutkimustulosten myötä hyvänä ehdokasgeeninä ihmisillä esiintyviin vastaavantyyppisiin rappeumasairauksiin. ”Uusi geenilöytö mahdollistaa varsinaisen tautimekanismin selvittämisen yksityiskohtaisemmin ja auttaa samalla ymmärtämään hermoston normaaleja toimintamalleja. Tutkimuksella voi olla laajempaakin merkitystä hermorappeumien ymmärtämisessä ja hoitamisessa tulevaisuudessa”, iloitsee professori Hannes Lohi. Koiramallia voi olla mahdollista tulevaisuudessa hyödyntää myös uusien terapiamuotojen kehittämisessä.

Geenitesti auttaa jalostuksessa ja diagnostiikassa

Tutkimuksen tulokset ovat jo suoraan edistäneet Lagotto Romagnolo –rodun terveyttä geenivirheen kantajien tunnistamiseksi kehitetyn geenitestin välityksellä. ”Geenitesti auttaa jalostusvalintojen lisäksi myös eläinlääkäreiden diagnostiikkaa. Rodussa esiintyy samankaltaisia hermostosairauksia ja geenitestiä voi hyödyntää niiden erotusdiagnostiikassa. Tämä edistää myös vielä ratkaisemattomien hermostosairauksien geenikartoituksia rodussa”, kertoo artikkelin ykköskirjoittaja, väitöskirjatutkija Kaisa Kyöstilä. Tutkimus on osa hänen pian valmistuvaa väitöskirjatyötään.

Tutkimusprojekti on hyvä esimerkki kliinisen ja perustutkimuksen yhteistyöstä, sillä hankkeessa oli mukana tutkijoita mm. eläinlääketieteellisen tiedekunnan neurologian ja patologian yksiköistä sekä eläinneurologeja eri puolilta Eurooppaa.

Alkuperäinen artikkeli:

K Kyöstilä, P Syrjä,V Jagannathan, G Chandrasekar,TS Jokinen, EH Seppälä, D Becker, M Drögemüller, E Dietschi, C Drögemüller, J Lang, F Steffen, C Rohdin, KH Jäderlund, AK Lappalainen, K Hahn, P Wohlsein, W Baumgärtner, D Henke, A Oevermann, J Kere,H Lohi, T Leeb. A Missense Change in the ATG4D Gene Links Aberrant Autophagy to a Neurodegenerative Vacuolar Storage Disease. PLOS Genet.2015. DOI: 10.1371/journal.pgen.1005169.

Professori Hannes Lohen johtama tutkimusryhmä toimii Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessa ja lääketieteellisessa tiedekunnassa sekä Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa. Professori Lohen tutkimusta ovat tukeneet mm. Helsingin yliopisto, Suomen Akatemia, Sigrid Juseliuksen säätiö, Euroopan tiedeneuvosto, Biocentrum Helsinki, Jane ja Aatos Erkon Säätiö sekä Folkhälsanin tutkimuskeskus.