Koirat

Lemmikkikoiratutkimus vahvistaa: luontoyhteys on terveydelle tärkeä

golden-retriever-dog

Kaupungissa asuvilla lemmikkikoirilla on enemmän allergioita kuin maalla asuvilla. Helsingin yliopistossa tehty väitöstutkimus paljastaa myös, että allergioilta välttymiseksi pelkkä maalla asuminen ei riitä. Luontoon pitää olla läheisessä yhteydessä.

Helsingin yliopistossa väittelevä Jenni Lehtimäki on tutkinut koirien allergioita. Hänen mukaansa lemmikkikoirien allergiat ovat huomattavasti yleisempiä kaupunkiympäristössä kuin maaseudulla.

– Tämä tukee oletusta luonnon mikrobialtistuksen ja tulehdusperäisten sairauksien välisestä yhteydestä – erityisesti, koska kaupungissa ja maaseudulla elävien koirien iholla elävät mikrobit ovat erilaisia. Kun monipuoliset luontoympäristöt häviävät, koiratkaan eivät enää altistu ympäristön mikrobien monimuotoisuudelle yhtä laajasti kuin aiemmin, Jenni Lehtimäki toteaa.

Väitöskirjassa tutkitun biodiversiteettihypoteesin mukaan yksilön mikrobivalikoiman yksipuolistuminen voi johtaa immuunijärjestelmän säätelykyvyn heikkenemiseen. Lopputuloksena voi olla astma, allergia tai muun tulehdusperäinen sairaus.

Koirilla nämä yhteydet, rodusta riippumatta, löytyivät. Jostain syystä lapsilla yhteys allergiaan jäi epäselvemmäksi.

Lehtimäen mukaan luontoyhteyden on oltava läheinen ja monipuolinen, jotta se muuttaisi ihon bakteerivalikoimaa ja sitä kautta toisi muutoksia allergioilta suojautumiseen.

– Maaseutu asuinympäristönä ei yksin suojaa allergioilta, vaan siihen tarvitaan myös aktiivinen yhteys esimerkiksi ulkoilemalla, ja epäsuorasti lemmikkien tai vaikkapa sisarusten kautta, myös päiväkoti- ja teini-ikäisiä tutkinut Lehtimäki sanoo.

Erityisesti lasten altistumista monimuotoiselle luonnolle ja erilaisille eliöille tulisi lisätä, jotta mikrobivalikoima ja immuunijärjestelmä pysyisivät tasapainossa.

– Tämä koskee tietysti myös aikuisia, bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa väittelevä Jenni Lehtimäki muistuttaa.

_________________

Jenni Lehtimäki väittelee 1.12.2017 kello 12 Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa aiheesta “The biodiversity hypothesis of allergy: The interrelations between the skin microbiota, allergic diseases and exposure to microbes in residential environments”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa auditorio 2, Infokeskus Korona, Viikinkaari 11.

Vastaväittäjänä on professori Harald Renz, Philipps University of Marburg, ja kustoksena on professori Arild Husby.

Koiraveroa ei ensi vuonna peritä missään – aikansa elänyt laki tulisi kumota

dog-training-joy-fun-159692

Koiraveroa ei ensi vuonna peritä enää yhdessäkään Suomen kunnassa, kun Helsinki ja Tampere päättivät tällä viikolla luopua siitä vuoden 2018 talousarvioissaan. Koiraverolaki on kuntalaisten ja harrastajien eriarvoisen kohtelun mahdollistava jäänne 1800-luvulta, jonka tulisi jäädä lopullisesti historiaan.

– On todella hienoa, että myös Helsingin ja Tampereen valtuustot päättivät olla perimättä asukkaitaan epätasa-arvoisesti kohtelevaa veroa. Koira on ainoa kotieläin, jonka omistamisesta ja jonka kanssa harrastamisesta on lain nojalla voitu verottaa, muistuttaa Suomen Kennelliiton hallituksen puheenjohtaja Harri Lehkonen.

Kunnat saivat jo vuonna 1991 oikeuden päättää itsenäisesti koiraveron perimättä jättämisestä. Vähitellen yhä useammassa kunnassa päädyttiin poistamaan korvamerkitsemätön vero, jonka perimisestä on laskettu koituvan tuottoihin nähden korkeat kulut.

– Kun kaikissa kunnissa on syntynyt näkemys veron epätarkoituksenmukaisuudesta, olisi toivottavaa, että kansanedustajat olisivat aloitteellisia kumoamaan kuolleeksi kirjaimeksi jääneen lain. Se olisi pitkänäköistä jo sen vuoksi, että tutkittu tieto koiran myönteisistä vaikutuksista ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille lisääntyy jatkuvasti, Lehkonen sanoo.

Kennelliitto julkaisi vuosina 2014ja 2016 stressi- ja hyvinvointitutkijana tunnetun lääketieteen ja kirurgian tohtori Heimo Langinvainion tutkimukset, joissa syvennyttiin koiran ja ihmisen väliseen suhteeseen. Tutkimukset perustuivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveys 2000 ja 2011 -aineistoihin sekä yli 9000 vastaajan kyselyyn. Tuloksista selvisi, koira vaikuttaa yllättävänkin laaja-alaisesti omistajansa terveyteen ja psykososiaaliseen hyvinvointiin erityisesti yksinasuvien kohdalla.
Hyvinvointia tuova harrastus yhdenvertaiseksi muiden kanssa

Harrastuskentät ja -tilat sekä koirapuistot ja -aitaukset ovat käyttäjilleen tärkeitä kohtaamispaikkoja, joissa koiraa voi sosiaalistaa turvallisesti. Koirakansa tuntee vastuunsa siitä, että ympäristö säilyy kaikille miellyttävänä. Kennelliitto ja 19 kennelpiiriä edistävät vastuullista koiranpitoa ja harrastusmahdollisuuksia valtakunnallisesti ja alueellisesti. Kennelpiirit tekevät kuntien kanssa yhteistyötä muiden muassa kaavalausunnoissa, tapahtumien järjestämisessä sekä koira-aitausten ja -puistojen sääntöjen ja turvallisuusohjeiden laatimisessa. Lisäksi monissa kunnissa paikalliset koirayhdistykset järjestävät kunnossapitotalkoita.

– Esimerkiksi Uutelan koirapuiston kaltaisissa isoissa aitauksissa paikalliset koiranomistajat ovat luoneet yhteisön, jossa he huolehtivat lähiaitauksen siisteydestä ja jakavat tietoa omien Facebook-sivujensa ja -ryhmien kautta. Myös kaupunki on antanut monille tällaisille ryhmille materiaalia, kun jäsenet ovat kunnostaneet aitausta ja pitäneet siitä huolta, Helsingin seudun kennelpiiri ry:n puheenjohtaja Tiina Flytström kertoo.

Koirien suosion kasvaessa laadukkaat koiraharrastusmahdollisuudet ovat vetovoimatekijä, jonka edellytyksiä tulisi vaalia. Olisikin viisasta antaa myönteinen signaali ihmisten aktiivisuuden, ulkoilun ja sosiaalisten suhteiden puolesta poistamalla verolaki, joka asettaa koiraihmiset epätasa-arvoiseen asemaan esimerkiksi hiihtolatujen käyttäjiin ja muihin harrastajiin nähden.

Laittomaan ja epäeettiseen koirakauppaan voidaan puuttua tunnistusmerkinnällä ja rekisteröinnillä

802e3a4b-c05d-4151-8f23-429dc5890889-w_960

Kuva: Jukka Pätynen

Tiistaina julkaistu Kaikenkarvainen kansa – Miten koirista tuli miljoonabisnes (WSOY) nostaa esille, että niin koiran hyvinvoinnin kuin yleisen turvallisuuden kannalta on keskeistä tuntea koiran tausta ja tehdä se läpinäkyväksi.

Valmisteilla olevan eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä tulisikin säätää pakolliseksi kaikkien koirien rekisteröinti ja tunnistusmerkintä maakohtaisilla mikrosiruilla, jolloin kunkin koiran tausta ja omistajatiedot olisivat yhdistettävissä toisiinsa. Tunnistusmerkintä ja rekisteröinti antavat välineitä puuttua pentutehtailuun, koirien salakuljetukseen, eläinsuojelurikkomuksiin ja myös ihmisille jopa hengenvaarallisten tartuntatautien leviämiseen. Lisäksi koiralla olisi hyvä olla alkuperätodistus.

– Kuten Kaikenkarvainen kansa -teoskin tuo hyvin esille, rekisteröimättömästä koirasta ei voi tietää, missä ja millaisissa oloissa se on saanut alkunsa ja kasvanut. Siksi on myös haastavaa ennustaa sen tulevaa käyttäytymistä tai terveydentilaa, Kennelliiton hallituksen puheenjohtaja Harri Lehkonen muistuttaa.

Mukaan eurooppalaiseen kehitykseen

Eläinten hyvinvointikeskuksen (EHK) vuonna 2015 tekemän selvityksen mukaan valtaosassa Euroopan unionin jäsenvaltioista koirien rekisteröinti on jo pakollista. Lisäksi tunnistusmerkinnästä on säädetty tätäkin kattavammin. EHK:n mukaan tunnistusmerkinnästä ja rekisteröinnistä keskustellaan unionin tasolla paljon ja näistä odotetaan lähivuosina myös EU-lainsäädäntöä.

– Kennelliiton mielestä kaikkien koirien hyvinvoinnista on huolehdittava ja kodittomista koirista on pidettävä huolta sekä Suomessa että ulkomailla. Kulkukoirien tuontiin ulkomailta liittyy kuitenkin sekä koiran hyvinvoinnin että yhteiskunnan kannalta niin suuria riskejä, että meidän näkemyksemme mukaan paras tapa auttaa kodittomia koiria on tehdä se niiden kotimaassa. Näin osa rescue-järjestöistä tekeekin, Lehkonen sanoo.

Tunnistusmerkintä ja rekisteröinti edistäisi myös Suomessa löydettyjen koirien hyvinvointia, kun niiden omistaja voisi selvitä jo kiinniottovaiheessa. Siten löytöeläimistä kertyvät kustannukset vähenisivät ja voitaisiin välttyä turhilta lopetuksilta. Valmisteilla olevassa esityksessä laiksi eläinten hyvinvoinnista kuntien ja myöhemmin maakuntien velvollisuutta pitää löytöeläimiä huostassaan ollaan lyhentämässä nykyisestä 15 päivästä 10 päivään.

Pakollista tunnistusmerkintää koirille ja kissoille ovat esittäneet lakiin myös Suomen Kissaliitto, Suomen Eläinlääkäriliitto, SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto, Animalia sekä Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY.

Valtaosa Suomen koirista on jo Kennelliiton rekisterissä

Suomen Kennelliitolla on kattavien tietojärjestelmiensä ansiosta hyvät valmiudet ylläpitää tietokantaa tunnistusmerkityistä ja rekisteröidyistä koirista. Kennelliitto edellyttää tunnistusmerkintää kaikilta rekisteröitäviltä koirilta ja ylläpitää tunnistusmerkintärekisteriä, johon on liitetty koiran omistajarekisteri. Tähän rekisteriin merkitään jo nyt myös rekisteröimättömiä ja monirotuisia koiria. Yhteensä Kennelliiton koirarekisterissä on noin 500 000 elossa olevaa koiraa, kun Tilastokeskuksen mukaan koiria on Suomessa kaikkiaan 800 000.

Lisäksi kaikille avoimesta, verkossa toimivasta jalostustietojärjestelmästä voi vapaasti hakea koirien terveys-, koe- ja näyttelytilastoja. Kennelliiton ylläpitämät koira- ja jäsenrekisterit yhdistyvät sähköisen Omakoira-palvelun kautta, jonka avulla koiran omistajan yhteystiedot voi pitää ajan tasalla. Järjestelmän turvallisuus ja luotettavuus on varmistettu vahvalla tunnistautumisella. Käyttäjä rekisteröityy palveluun ensimmäisellä kerralla joko henkilökohtaisia pankkitunnuksia tai mobiilivarmennetta käyttäen.

Laadukasta tietoa tarjoavan ja jatkuvasti kehitetyn järjestelmän laajentaminen viralliseksi rekisteriksi olisi kustannustehokasta ja turvallista niin koirien omistajille, kasvattajille, viranomaisille kuin muillekin eläinten hyvinvoinnin kanssa työskenteleville. Eläinten hyvinvointikeskuksen selvityksen mukaan kaikkien koirien rekisteröinnin toteuttaminen olisi helposti toteutettavissa varsinkin Kennelliiton rekisterin pohjalta.

Joka kymmenennessä helsinkiläistaloudessa on koira

3eee7024-497b-48b8-84fa-71dfa31c6cec-w_960

Toimistokoira Kasperi on yksi Helsingin 30 000 koirasta. (Kuva: Anu Henriksson)

Koirien määrä kasvaa Helsingissä suhteellisesti jopa kaupungin väkiluvun kasvua nopeammin. Joka kymmenennessä helsinkiläistaloudessa oli vuonna 2015 koira. Lisäksi joka neljännellä koiranomistajataloudella on kaksi koiraa. Helsingin suosituin rotukoira on labradorinnoutaja, joskin koirista vielä huomattavasti useampi on sekarotuinen. Tiedot käyvät ilmi Helsingin kaupunginkanslian tuoreesta julkaisusta.

Koirakotitalouksien osuus on Helsingissä suurin Puistolassa, Tammisalossa, Jollaksessa, Vartiokylässä, Kuusisaaressa, Tuomarinkylässä ja Kaarelassa. Mainituilla alueilla koirakotitalouksien määrä vaihtelee noin joka viidennen ja joka neljännen kotitalouden välillä.

Helsingissä on tällä hetkellä arviolta 30 000 koiraa

Rotukoirien määrä on Helsingissä noin 26 000 ja lisäksi kaupungissa on arvion mukaan noin 4000 sekarotuista koiraa. Kokonaismäärän arvio on tehty sen tiedon perusteella, että noin joka kuudes koiraverotuksen kohteena ollut koira on ollut vuonna 2015 sekarotuinen. Koiraverotietojen lisäksi tuoreen julkaisun lähteenä on käytetty valmisteilla olevan ympäristöasennetutkimuksen aineistoa.

5d897b71-65bc-4830-9a85-3999659b8c93

Yleisin koirarotu Helsingissä on labradorinnoutaja, joita kaupungissa on Kennelliiton mukaan noin 1 200. Helsingin suosituimpia koirarotuja ovat myös chihuahua, jackrussellinterrieri, kultainennoutaja ja shetlanninlammaskoira. Maailmallakin suosittu ranskanbulldoggi on viime vuosina lisännyt suosiotaan Helsingissä ja on noussut jo kahdeksanneksi suosituimmaksi koiraroduksi.

Onni on Helsingin suosituin koirannimi

Koirien yleisimmissä nimissä esiintyy paljon samoja nimiä kuin ihmistenkin suosituimpien etunimien joukossa. Onni oli vuonna 2015 koiraverorekisterin perusteella Helsingin yleisin koiran nimi. Onni oli kärjessä myös viime vuoden eniten annettujen pojan nimien listalla. Nimitietojen perusteella reilu kolmasosa helsinkiläiskoirista vaikuttaisi olevan narttukoiria ja vajaa kolmannes uroksia. Loput nimet ovat pääasiassa sellaisia, jotka eivät ole käytössä ihmisten niminä.

Linkit

Koirien tunnistusmerkintä ja rekisteröinti tärkeitä koirien hyvinvoinnille

e768e0b3-257a-424d-977b-34086bc25f5c-w_960

Kuva: Kennelliitto/Jukka Pätynen

Suomen Kennelliitto pitää mahdollisesti vuonna 2019 voimaan tulevaan lakiin eläinten hyvinvoinnista suunniteltuja linjauksia pääosin hyvinä koiraharrastuksen näkökulmasta.

– Olemme tyytyväisiä siitä, että lakiesitys etenee vihdoin, toteaa Kennelliiton hallituksen puheenjohtaja Harri Lehkonen. Kennelliitto on ollut aktiivisesti mukana vaikuttamassa lainvalmisteluun yhteistyössä sidosryhmiensä kanssa.

Koirien pakollisesta tunnistusmerkinnästä ja rekisteröinnistä on Kennelliiton mielestä syytä saada lakitasoinen säädös.

– Tunnistusmerkintä on tärkeä siksi, että se helpottaa löytöeläinten palauttamista kotiinsa. Sen avulla voidaan myös rajoittaa tartuntatauteja kantavia ja niitä ympäristöönsä levittäviä lemmikkieläinpopulaatioita. Kaikkien lemmikkieläinten tunnistusmerkinnän ja omistajarekisterin avulla on myös nykyistä helpompi puuttua eläinsuojelutapauksiin, listaa Lehkonen. Pakollista tunnistusmerkintää koirille ja kissoille ovat esittäneet lakiin myös Suomen Kissaliitto, Suomen Eläinlääkäriliitto, SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ja Animalia.

Kennelliitto on edellyttänyt kaikilta rekisteröimiltään koirilta tunnistusmerkintää jo vuodesta 2009. Kennelliitto ylläpitää Koiranet-verkkopalvelua, joka sisältää tietoja yli kahdesta miljoonasta koirasta. Koiranetin jalostustietojärjestelmässä on Suomeen rekisteröityjen koirien terveystutkimustietoja sekä esimerkiksi tietoja koirien suorittamista luonnetesteistä. Uusia terveystutkimustietoja kertyy järjestelmään vuosittain noin 70 000-80 000.

Järjestelmään voidaan kirjata tietoa kaikista, myös monirotuisista koirista. Järjestelmän tiedot ovat avoimia kaikille, ja niitä voi selata suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Järjestelmää kehitetään koko ajan. Suunnitteilla on muun muassa koirien rokotustietojen saaminen näkyville järjestelmään.

Kennelliiton ja koirien terveystietoja järjestelmään vievien eläinlääkärien lisäksi koiranomistajat voivat viedä helpolla tavalla tietoja järjestelmään pankkitunnuksilla tunnistautuen. Omakoira-järjestelmässä koiran omistaja voi päivittää osaa oman koiransa tiedoista ja muun muassa merkitä koiralle kuolinpäivän ja –syyn. Koiran kasvattaja voi rekisteröidä pentueensa.

Vastuu eläinten hyvinvoinnista on kaikilla

Maa- ja metsätalousministeriön 7. kesäkuuta esittelemässä lakiehdotuksessa painotetaan, että vastuu eläinten hyvinvoinnista on kaikilla. – Jos on ottanut eläimen hoitoonsa, niin siitä tulee huolehtia, painottaa Lehkonen.

Uuteen lakiin on kaavailtu ammattimaisesti tai muuten laajassa määrässä eläimiä pitäville koulutus- tai pätevyysvaatimusta sekä velvollisuutta antaa ohjeita ja opastusta eläimen pidosta. Jos koirankasvattajan koiranpito täyttää ammattimaisuuden kriteerit, koskisivat häntä samat vaatimukset. Tästä säädettäisiin tarkemmin asetuksella. Koulutuksen rinnalla pätevyyden voisi saavuttaa myös kokemuksen kautta.

– Suomessa on hyvin harvoja koiria ammatikseen kasvattavia henkilöitä. Suurin osa kasvatustyöstä on pienimuotoista. Koirat asuvat kasvattajan kotona, ja pentueita tehdään kerran, pari vuodessa, usein harvemminkin. Kennelliitto on suunnitellut kasvattajille Koirien terveydenhuolto-ohjelman, jota kokeillaan tänä vuonna. Ohjelma voi olla yksi tapa osoittaa pätevyys kasvattajana, kertoo Lehkonen.

Kennelliiton yleinen jalostusstrategia tukee koirien hyvinvointia

Uudessa laissa on tarkoitus selkiyttää eläinjalostukseen liittyviä vaatimuksia ja antaa viranomaisille paremmat valtuudet puuttua lainvastaiseen toimintaan. Kennelliitto allekirjoittaa tavoitteet pyrkiä elinvoimaisten, toimintakykyisten ja terveiden eläinten tuottamiseen. – Nämä linjaukset on kirjattu vuonna 2012 julkaistuun yleiseen jalostusstrategiaamme, kertoo Lehkonen.

– Korostamme jalostusvalintojen merkitystä eläinten hyvinvoinnille. Lajinmukaisten käyttäytymistarpeiden toteutumisessa tulee ottaa huomion koirarotujen väliset erot. Nykyinen eläinsuojelulaki huomioi koiran vain yhtenäisenä lajina. Koirien käyttötarkoitus vaihtelee rodun ja koiran alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan hyvin paljon. Erilaiset uudet harrastusmuodot ovat luoneet koirille myös uusia käyttötarkoituksia.

– Toivomme, että jalostuksellisille toimenpiteille muodostuu riittävä painoarvo myös eläinsuojelulaissa, sanoo Lehkonen.

Geenilöydön avulla eroon koirien vakavasta ihon rakkulataudista

1ea5202c-c4af-4871-98c4-182f9db8846a-w_960

Keskiaasian koira. Kuva: Hannes Lohen tutkimusryhmä.

Koirien perinnöllistä ihon rakkulatautia aiheuttava uusi geenivirhe on tunnistettu Helsingin yliopistossa. Keskiaasiankoirilla tutkittua ja esiintyvää ihon rakkulatautia esiintyy vastaavanlaisena ja samasta geenistä johtuen myös ihmisellä.

Perinnöllisiä ihon rakkulasairauksia esiintyy useissa, vakavuusasteeltaan erilaisissa muodoissa niin ihmisillä kuin eläimilläkin. Kaikille muodoille tyypillinen yhteinen oire on hauras iho, joka vaurioituu helposti aiheuttaen kivuliasta rakkulanmuodostusta ja ihon hiertymistä. Tämä johtuu ihon rakenneproteiinien virheestä tai puutoksesta.

– Tutkimus sai alkunsa, kun keskiaasiankoiran pentuesisaruksissa havaittiin rakkulamaisia iho- ja limakalvomuutoksia eri puolilla kehoa pian syntymän jälkeen. Tämä herätti epäilyn perinnöllisestä ihon rakkulasairaudesta, kertoo tutkija Marjo Hytönen professori Hannes Lohen tutkimusryhmästä.

Elintarviketurvallisuusvirastossa Evirassa tehdyissä patologisissa tutkimuksissa koirien sairauden diagnoosiksi varmistui rakkulatauti. Geneettisissä tutkimuksissa Helsingin yliopiston geenitutkijat paikansivat sairautta aiheuttavan geenivirheen COL7A1-geeniin, josta tuotetaan iholle tärkeää kollageenia, joka pitää ihon kimmoisana. Geenilöydön myötä sairauden diagnoosi tarkentui peittyvästi periytyväksi dystrofisen muodon rakkulataudiksi, jota lääketieteessä kutsutaan nimellä epidermolysis bullosa. Näitä tunnetaan neljää eri rakenteellista muotoa: simplex, junktionaalinen, dystrofinen ja Kindlerin syndrooma.

– Sairaiden koirien ihosta tehdyt vasta-ainevärjäykset osoittivat, että kyseisen proteiinin toimiva muoto eli kollageeni puuttui koirien ihosta täysin, kertoo eläinlääkäri Kati Dillard Evirasta.

– Tämän kollageenin tärkeänä tehtävänä on ankkuroida ihon eri kerrokset toisiinsa. Normaalin proteiinin puuttumisen seurauksena ihokerrokset irtoavat helposti toisistaan, täsmentää tutkija Julia Niskanen Helsingin yliopistosta.

Geenivirheen tunnistaminen mahdollistaa sitä kantavien jalostusyksilöiden tunnistamisen geenitestauksen avulla, jolloin tauti voidaan karsia rodusta tehokkaasti.

Tutkimuksen tehnyt professori Hannes Lohen tutkimusryhmä toimii osana Helsingin yliopiston eläinlääketieteellistä ja lääketieteellisistä tiedekuntaa sekä Folkhälsanin tutkimuskeskusta. Tutkimusta rahoittivat Suomen Akatemia, Jane ja Aatos Erkko -säätiö, Biocentrum Helsinki, Orionin Tutkimussäätiö, Morris Animal Foundation ja Jenny ja Antti Wihuri -säätiö.

Tutkimus julkaistiin Plos ONE -lehdessä 11.5.2017:

Julia Niskanen, Kati Dillard, Meharji Arumilli, Elina Salmela, Marjukka Anttila, Hannes Lohi, Marjo K. Hytönen. (2017) Nonsense variant in COL7A1 causes recessive dystrophic epidermolysis bullosa in Central Asian Shepherd Dogs. PLOS ONE, https://doi.org/10.1371/journal.pone.0177527

Koiranpäivänä 24.4. tapahtuu ympäri Suomea

d7659181-8693-4923-8bb3-200f382e8159-w_960

Suomenlapinkoira on yksi viidestä kotimaisesta koirarodustamme. Kuva: Kennelliitto / Krista Haataja

Valtakunnallista koiranpäivää vietetään maanantaina 24. huhtikuuta. Tänä vuonna Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden kunniaksi teemana ovat kansallisaarteemme, viisi kotimaista koirarotua: suomenpystykorva, karjalankarhukoira, suomenajokoira, suomenlapinkoira ja lapinporokoira. Rotuja tehdään tunnetuksi useissa koiranpäivän tapahtumissa eri puolella Suomea.

Vaalan Seudun kennelkerho ry järjestää jo 23. huhtikuuta koiranpäivän hengessä tapahtuman Vaalan urheilutalolla. Tapahtuma alkaa klo 12, jolloin järjestetään kotimaisten rotujen esittely. Lisäksi ohjelmassa on esimerkiksi lelukoira- ja lapsi ja koira -kilpailu. Paikalla voi tutustua myös virkakoiraan. Lue lisää täältä.

Koiranpäivää vietetään Kuopiossa maanantaina 24. päivä Kuopio-Hallin kentällä klo 17 alkaen. Ohjelmassa on esimerkiksi leikkimielinen koiranäyttely eli match show sekä kotimaisten rotujen esittely. Tapahtumassa valitaan vuoden pohjoissavolainen koira ja paikalla rapsuteltavina ovat Kuopion kaverikoirat.

Myös Sastamalassa tapahtuu koiranpäivänä. Paikallisessa Mustissa ja Mirrissä järjestetään lelukoirakilpailu lapsille klo 17.

Kemin Seura- ja Palveluskoirakerho ry järjestää Kemin Vanhalla Kauppatorilla koiranpäivän match show’n sekä lapsi ja koira -kilpailun. Ilmoittautuminen alkaa klo 17 ja kehät klo 18. Tapahtuman tuotot menevät hyväntekeväisyyteen.

Seinäjoella Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää koiranpäivän kulkueen maanantaina 24. päivä klo 18 alkaen. Kulkueeseen toivotaan mukaan myös kotimaisten rotujen edustajia, joille varataan paikka kulkueen etuosasta.

Länsirajan Kennelkerho ry järjestää 29. huhtikuuta perhepäivän Pellossa. Ohjelmassa on lelukoira match show, piirustuskilpailu ja mielenkiintoisia harrastuslajien näytöksiä. Juhlavuoden ja koiranpäivän kunniaksi tapahtumassa ovat esillä myös kotimaiset koirarodut.

Kotimaisiin rotuihin pääsee tutustumaan erilaisissa tapahtumissa myös pitkin vuotta Kennelliiton Kotimaiset rodut kansallisaarteinamme -hankkeen myötä.

Koiranpäivää vietetään vuosittain 24.4. Tänä vuonna teemana on ”Hyvää elämää koiran kanssa – Kotimaiset rodut kansallisaarteinamme”. Kennelliiton tavoitteena on tehdä koiranpäivä tunnetuksi ja saada se virallisesti almanakkaan.

Jalostushistorian vaikutus kansalliskoiran monimuotoisuuteen selvitetty

9b9ac54cf692288a_800x800ar

Pohjanpystykorva (vas.) ja suomenpystykorva (oik.) ovat perinteisen suomalaisen keskikokoisen metsästyspystykorvan nykyedustajia. © J. Pohjoismäki.

Rotuharrastajat ovat selvittäneet suomenpystykorvan ja pohjanpystykorvan jalostushistorian vaikutuksen nykypopulaatioiden perimän monimuotoisuuteen yhteistyössä Genoscoper Oy:n ja Itä-Suomen yliopiston ympäristö- ja biotieteiden laitoksen kanssa.

Tutkimus sitoo ainutlaatuisella tavalla yhteen sukutauluanalyysin ja nykyiset geneettiset menetelmät, sekä on samalla harvinainen esimerkki maallikoiden tekemästä tieteellisestä työstä (citizen science). Tutkimus on julkaistu kansanvälisessä Journal of Animal Breeding and Genetics -tiedejulkaisusarjassa. Tekijät haluavat julkaisulla muistuttaa rotujen historiallisesta merkityksestä sekä nykytilasta Suomen satavuotisjuhlavuotena.

Lähisukuiset suomenpystykorva ja pohjanpystykorva edustavat suoraa jatkumoa esihistoriallisiin keskikokoisiin metsästyspystykorviin. Rotujen voidaan katsoa lähteneen eriytymään toisistaan vasta suomenpystykorvan rodun perustamisen jälkeen 1892. Suomenpystykorva on kautta historiansa ollut verrattain suosittu rotu ja omannut suuren populaatiokoon verrattuna pohjanpystykorvaan. Pohjanpystykorvan historia on hyvin erilainen kuin kansalliskoirallamme. Rotu oli lähellä kuolla sukupuuttoon, kunnes vuonna 1966 rotu herätettiin henkiin Ruotsissa kourallisesta koiria, joita myöhemmin täydennettiin pohjoissuomalaisilla maatiaispystykorvilla. Rotukirja suljettiin Ruotsissa 1980-luvulla, mutta on edelleen avoin Suomessa.

9ea70cf0599fcbf2_800x800ar

Suomenpystykorvan ja pohjanpystykorvan historialliset teholliset populaatiokoot. Rodun perustaminen on molemmissa tapauksissa johtanut populaation äkilliseen kaventumiseen. © J. Pohjoismäki.

Johtuen suomenpystykorvan pitkästä historiasta rotuna, tietoja alkuaikojen kantakoirien taustoista on säilynyt varsin huonosti. Roturekisterissä on tunnistettavissa 345 koiraa, joiden vanhempia ei tunneta ja joita siksi käsiteltiin rodun kantakoirina tutkimuksessa. Johtuen voimakkaasta valinnasta ulkonäön ja käyttöominaisuuksien suhteen, vain noin kahdellakymmenellä kantakoiralla on merkitystä rodun nykypopulaation perimässä, selittäen osaltaan sen miksi suomenpystykorva on perimältään vähemmän monimuotoinen kuin useimmat muut koirarodut. Syynä kantakoirien määrän kaventumiseen voidaan pitää harvojen huippu-urosten ylenpalttista käyttöä jalostuksessa, käytännön jatkuessa aina 2000-luvulle asti. Jotkin näistä uroksista tuottivat jopa 30 kertaa enemmän pentuja kuin lisääntyneet urokset keskimäärin. Tilanne on tiedostettu jo pitkään ja Suomen pystykorvajärjestö onkin tehnyt määrätietoista työtä rodun jalostuspohjan ja monimuotoisuuden kasvattamiseksi.

Pohjanpystykorva sen sijaan paljastui tutkimuksessa pieneksi roduksi yllättävän monimuotoiseksi, rinnastuen lähes sekarotuisiin koiriin perimänsä muuntelun suhteen. Tähän osaltaan vaikuttaa lyhyt jalostushistoria, mutta myös se, että suosittujen urosten käyttö on ollut maltillista. Rodun pohjana olleet maatiaispystykorvat ovat lisäksi saaneet monimuotoisuutta roturisteymien kautta, kuten erään suomenajokoirasta peräisin olevan sairausmutaation esiintyminen rodussa osoittaa.

Tutkimuksessa arvioitiin myös rotujen historialliset teholliset populaatiokoot, eli perimän kannalta merkityksellisten yksilöiden lukumäärä, perustuen koko perimän muunteluun. Kummankin rodun tehollinen populaatiokoko on tippunut merkittävästi rodun perustamisen hetkellä (kuva), osoittaen miten tehokkaasti roturajat estävät geenivirtaa. Se, että teholliset populaatiokoot satoja vuosia sitten olivat tuntuvasti isompia ei tarkoita, että koiria olisi ollut enemmän vaan ennemmin osoittaa sen, että nykyisten pystykorviemme esi-isät todennäköisesti saivat geenivirtaa kaikkien pohjoisten metsästyspystykorvien joukosta. Nykyisillä pohjanpystykorvilla tämä historiallinen kantapopulaatio on hivenen suurempi, johtuen viimeisten vuosikymmenien aikana tapahtuneesta sekoittumisesta moderneihin rotuihin.

Suomenpystykorva ja pohjanpystykorva edustavat tuhansia vuosia vanhaa kulttuurihistoriaa, joka tulee säilymään vain vaalimalla rodunomaisen käytön jatkumista. Suomalaisilla on asiassa erityisvastuu. Sillä sen lisäksi, että Suomessa elää valtaosa näiden rotujen maailmanpopulaatiosta, haukkuvalla koiralla tapahtuva pyynti on ollut elimellinen osa suomalaista eränkäynti- ja asutushistoriaa, jota ilman itsenäinen Suomi näyttäisi kovin erilaiselta vuonna 2017.

Linkki julkaisuun: http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/jbg.12262/abstract

Suomeen tuotavan koiran ekinokokkiloislääkitys tutkitusti perusteltua

dog-in-sun

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira osallistui kirjallisuustutkimukseen, jossa jäljitettiin myyräekinokokkiloisen esiintymistä pää- ja väli-isännissään EU:n alueella. Tutkimus antaa tieteellisen tutkimusperustan erivapaudelle vaatia loistartunnasta vapaaseen maahan, kuten Suomeen, tuotavalta koiralta ekinokokkiloislääkitys. Koirat voivat ihmisten mukana liikkuessaan tuoda tartunnan uusille alueille. Toistaiseksi loista ei ole havaittu Suomessa, vaikka sitä on etsitty aktiivisesti.

”Ihmiselle vakavan taudin aiheuttava Echinococcus multilocularis -loinen on levittäytynyt voimakkaasti Euroopassa viime vuosikymmenten aikana. Voidakseen arvioida erivapauden perusteita Euroopan komissio antoi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSA:n tehtäväksi selvittää tautivapauden tieteellistä perustaa isäntäeläimissä”, sanoo professori, ELT Antti Oksanen Evirasta. Oksanen johti loisen maantieteelliseen esiintyvyyteen ja yleisyyteen Euroopassa keskittynyttä osahanketta.

Eikö myyräekinokokki pärjää Pohjolassa?
Pohjoismaiden luonnossa on myyräekinokkiloiselle sopivia pää- ja väli-isäntiä. Tutkimus antaa kuitenkin aihetta olettaa, ettei loinen jostain syystä pärjää Pohjolan luonnossa. Se on yleinen Virossa ja Huippuvuorilla, mutta Ruotsissa myyräekinokokki on harvinainen.

”Syy voisi olla esimerkiksi tartuntaketjun katkeamisessa pää- ja väli-isännän välillä. Vaihtoehtoinen, yhtä uskottava olettamus olisi, että loinen on vasta hiljalleen asuttamassa Pohjolaa. Ruotsissa noin yksi promille ketuista on tartunnankantajia. Aika näyttää”, sanoo Oksanen.

Tutkimus vahvisti tiedon, että punakettu on Euroopassa myyräekinokokin tärkein pääisäntä. Ketun lisäksi supikoira, sakaali ja susi ovat merkityksellisiä isäntiä. Jos alueen ketuissa ei ole tartuntaa, ei sitä muissakaan koiraeläimissä ole. Huippuvuorilla, missä punakettua ei tavata, naali on pääisäntänä.
Merkittävimpiä väli-isäntiä ovat myyrät, mukaan lukien piisami. Rottaeläimiä, esimerkiksi hiiriä ja rottia, on tutkittu niin vähän, että tiedot niistä ovat puutteellisia.

Tutkimusryhmällä iso luku-urakka
Työryhmä tutki lähes 3 000 E. multilocularis -tartunnoista kertovaa tieteellistä julkaisua. Julkaisuista suurin osa karsittiin pois kaksoiskappaleina tai lyhennelmän perusteella esimerkiksi pelkästään ihmistartuntoihin keskittyneen tiedon vuoksi. Lopuksi työryhmä luki 402 julkaisua, joista kelpoisuusarvioinnin jälkeen 255 julkaisua käytettiin yhteenvetoon.

Euroopan laajuinen tartunnan yleisyys isäntäeläinlajeittain laskettiin 244 julkaisusta tehdyn kvantitatiivisen meta-analyysin avulla. Analyysissä yhdistettiin aiempien yksittäisten tutkimuksien tietoja, joista päättelemällä saatiin ekinokokkiloisen määrällinen esiintyvyys isäntälajeittain Euroopassa.

”Tutkimuksessa jäljitettiin ekinokokkiloisen esiintyvyyttä pää- ja väli-isännissä EU:ssa ja sen lähialueilla niin sanotun järjestelmällisen katsauksen avulla. Menetelmän vahvuus on siinä, että jopa satojen erillisten tutkimustulosten yhdistämisellä saadaan vahvaa näyttöä syy-seuraussuhteista. Heikkoutena voisi pitää sitä, että mitään varsinaista uutta tutkimukselta ei oikein voi odottaakaan”, sanoo Oksanen.

Järjestelmällinen katsaus eli systematic review perustuu kaiken julkaistun tieteellisen ja ”harmaan” tiedon järjestelmälliseen tarkasteluun. Harmaa kirjallisuus on vakavasti tarkoitettua, mutta mahdollisesti normaalin tieteellisen vertaisarvioinnin läpikäymätöntä, kuten esimerkiksi virastojen raportit, kokousjulkaisut ja joskus väitöskirjat.

EFSAn rahoittaman tutkimuksen tulokset on julkaistu tieteellisesti vertaisarvioidussa julkaisussa:
Oksanen, A., Siles-Lucas, M., Karamon, J., Possenti, A., Conraths, F.J., Romig, T., Wysocki, P., Mannocci, A., Mipatrini, D., La Torre, G., Boufana, B., Casulli, A.
The geographical distribution and prevalence of Echinococcus multilocularis in animals in the European Union and adjacent countries: a systematic review and meta-analysis. Parasites & Vectors 2016: vol. 9 No. 519.

Lue lisää:
Usein kysyttyä ekinokokkilääkityksestä
Ekinokokit
Usein kysyttyä myyräekinokokista

Labradorinnoutaja edelleen Suomen suosituin rotu – Kotimaiset rodut nousussa

labrador-retriever

Kennelliitto rekisteröi viime vuonna 46 191 koiranpentua. Eniten rekisteröitiin jälleen labradorinnoutajia, suomenajokoiria ja jämtlanninpystykorvia. Labradorinnoutaja on pitänyt kärkipaikkaa jo seitsemän vuotta. Kotimaiset koirarodut paransivat sijoituksiaan itsenäisyyden juhlavuoden alla.

Vuonna 2016 rekisteröitiin yli 2 000 labradorinnoutajan pentua. Edellisen kerran pentuja on rekisteröity yhtä paljon 25 vuotta sitten. Vuosituhannen alussa labradorinnoutaja ja kultainennoutaja olivat vielä yhtä suosittuja, mutta kultaisennoutajan suosio on laskenut ja rotu löytyy nyt rekisteröintilistan sijalta 6.

Moni suomalainen koirarotu vahvisti asemiaan rekisteröintilistalla vuonna 2016. Suomenajokoira piti tiukasti kiinni sijastaan rekisteröintilistan kakkosena ja suomenlapinkoira nousi listalla kaksi pykälää sijalle 4.

Karjalankarhukoiran ja suomenpystykorvan pentuja rekisteröitiin molempia yli 700. Luku ilahduttaa, sillä pentumäärät kävivät taannoin jo 500 pennun tuntumassa. Karjalankarhukoira nousi nyt rekisteröintilistalla sijalle 11 ja suomenpystykorva sijalle 13. Lapinporokoiria rekisteröidään vuosittain tasaiset 200-300 pentua. Nyt porokoira on listalla sijalla 60.

Kennelliitossa juhlitaan tänä vuonna Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi kotimaisia koirarotuja. Rekisteröintitilastoja pitkään seurannut Koiramme-lehden päätoimittaja Tapio Eerola uskoo, että rotujen saama huomio välittyy tänä vuonna myös pentujen ja rekisteröintien määrään.

Listalla mielenkiintoisia yksityiskohtia

Vaikka viime vuoden rekisteröintitilastoissa ei olekaan suuria muutoksia edellisvuosiin nähden, löytyy tilastoista mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Eerola huomioi, että muun muassa kääpiökoirien, paimenkoirien, vahtikoirien ja molossien ryhmien suosio laskee. Paimenkoirien ryhmän pentumäärä on alimmillaan yli 10 vuoteen eikä esimerkiksi saksanpaimenkoira ole ollut ainakaan 50 vuoteen rotutilastossa niin alhaalla kuin nyt viidentenä.

Ilmiömäisiä rekisteröintien nousuja on nähty muun muassa lapinkoirilla ja pienillä seurakoirapystykorvilla.

Lisää viime vuoden rekisteröinneistä Koiramme-lehden numerossa 1-2/2017.

Fakta:

– Kennelliitto rekisteröi 46 191 koiraa vuonna 2016
– Pentuja rekisteröitiin yli 300 eri rodusta
– Tuontikoiria rekisteröitiin 2 300

10 suosituinta rotua vuonna 2016:
1. labradorinnoutaja
2. suomenajokoira
3. jämtlanninpystykorva
4. suomenlapinkoira
5. saksanpaimenkoira
6. kultainennoutaja
7. harmaa norjanhirvikoira
8. shetlanninlammaskoira
9. jackrussellinterrieri
10. kääpiösnautseri